Tuttuja maisemia varmasti teillekkin.
Tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa välitilassa tällä hetkellä. En tunne kuuluvani minnekään. Järki sanoo, mitä minun kuuluu tehdä, sydän vetää moneen eri suuntaan.
Missä ovat leivänmurut joiden kuuluisi johdattaa minut sille oikealle tielle?
Norjan "koti" tuntui tutulta ja turvalliselta, mutta samalla myös hieman luotaantyöntävältä. Asiat olivat samalla tavalla kuin ennenkin. Huonekalut ja sisustusjutut olivat ne tutut, minun valitsemani, mutta ne pienet asiat jotka tekivät siitä myös minun kotini, olivat poissa. Confusion on sana joka kuvasi hyvin mielentilaani siellä ja nyt taas etelässä takaisin ollessa.
5 kommenttia:
Asioilla on tapana selkiytyä ajan kanssa, kaikkea ei tarvi osata päättää tässä ja nyt.
Mutta entä jos on malttamaton ja haluaa tietää mitä tapahtuu?
Seuraa sydamesi aanta:)
Emmi, mennään ennustajalle.
t. S
Kalamuija: Sydän sanoo niin monta asiaa, että siihen ei voi tällä hetkellä luottaa :D Tulee valinnanvaikeus.
S: Tiedät että mää en usko noihin. :) Käy sinä ja jos kuulit jotain hyvää niin sitten minäkin voin mennä...
Lähetä kommentti