Kun herää yöllä itkien unesta ei tuleva päivä voi olla kovin hyvä. On ikävä äitiä.
Onneksi ei edes tarvitse yrittää nukahtaa uudelleen, siitä pitää huolen ihana lennonmyöhästyminen, vajaan tunnin päästä ollaan nimittäin Piuden kanssa jo matkalla kohti lentokenttää.
Onneksi huomiselle ei ole paljoa töitä luvassa, aamun saa viettää nukkumalla ja vasta iltapäivästä pitää suunnata asiakkaiden luo.
4 kommenttia:
Tsemppia:)
Ja ihania kuvia tuossa ed. postauksessa. Olen niin ruskea ja terveen nakøinen:)
Tuo lainaus on niin totta! Tsemppiä, Emmi :)
Moiksu pitkästä aikaa! Toivon niin että olosi on jo parempi. Tuntui niin kurjalta lukea, että koti-ikävä painaa. Se kun ei koskaan ole mukava tunne. Iso hali sinne aurinkoon.
Heippa ja kiitti kommenteista, olen ollut poissa blogin parista pitkään. "Elämä vie, elämä tuo", elämme jännittäviä aikoja - ihania nämä teidän tsemppailut. :)
Lähetä kommentti