Päivitys.

Emmin kommentti edelliseen tekstiini herätti, miten olenkin jättänyt blogin niin rempalleen ja vielä siihen tilaan, että kaikki luulevat minun hyppäävän pian katolta tai vielä pahempaa - palaavani kotiin luovuttajana!

Välillä oli sellainen olo, että en jaksa, en kertakaikkiaan voi jatkaa eteenpäin, mutta sitten aina välillä elämään tuli valonpilkahduksia. Näitä pilkahduksia tuli ystävien muodossa, kolmeen eri otteeseen sain vieraita ja pienen lepohetken arkipäivästä sekä jotain muutakin sisältöä elämään kuin työ, työ ja työ. 

Myös kollegan pienet söpöliinit saavat kummasti hymyn huulille, pyyteetön rakkaus on kai se kaikista paras muoto.

Keskustellessani erään kollegani kanssa, sain hyvän neuvon, jota en täällä viitsi toistaa kun äiti kuitenkin lukee blogiani. Sen sijaan erään paikallisen neuvon voin tänne kirjoittaa: "Mene rannalle ja juo itsesi humalaan".

Noh, humalaan en itseäni juonut, mutta muutama drinkki uppoaa kyllä kitusiin pakottamatta. Onneksi seurakin oli hyvää.

Työt, ne työt. Niitä on riittänyt, mutta viime viikkoina olen löytänyt taas motivaationi. Haluan auttaa ihmisiä ja olla muutakin kuin teennäisesti hymyilevä urpo. Toisaalta pakko sanoa, että vaikeina aikoina työ oli pelastusrenkaani, ainoa syy miksi pysyin käynnissä, ja siitä olen kovin kiitollinen. Lähin esimieheni, joka on jo kohteesta poistunut sanoi huomanneensa minun kohentuneen moraalini ja se sai minut hymyilemään entistä leveämmin, kiitos ja näkemiin!

Syy motivaationi nousuun olisi kaiketi syytä kertoa. Tiedättehän kun me saamme esittää toiveita siitä mihin haluaisimme töihin? Noh, tämä tyttö (sekä toinen joka on vieressä alapuolella olevassa kuvassa) saivat ne ensimmäiset toiveensa! (Kuten kuvasta näkyy, niitä oltiin myös juhlimassa - tämä nimittäin otettiin samana iltana kun saimme tiedon.)

Ensi talven minä tulen nimittäin viettämään Intiassa!

Sori feissispämmäilystä, mutta se oli päivän tarkoitus.

Vuokrasimme auton Avikselta, ja teimme pientä rantahyppelyä Akrotirilla Piian kanssa. Ekana Marathi, seuraavana Stavros, sitten Kalathas ja vielä viimeisenä Tersanas. 

Tuloksena erittäin punainen Emmi (ja käytin rasvaa!) ja ruskea Piia, life isn't always fair. 

Ilta vietettiin Haniassa kierrellessä, syömällä italialaisessa (Kariatis, namnam) ja pistäydittiin vielä Plataniaksessa drinkeillä. Ihanaa kun pääsi pois täältä jokapäiväisestä maisemasta, olo on kuin olisi syntynyt uudestaan. 

Ja syntymästä puheenollen, vilkaiskaa myös viimeinen (heikkolaatuinen) kuva.

Sunnuntai oli kovin surullinen...

...sillä silloin tapahtui kauheita: vesipullo ja rakas Macbookkini ihastuivat toisiinsa ja sen seurauksena kone pimeni. Minä murruin totaalisesti, istuin huoneen lattialla ja itkin konetta halaten. Suurin henkilökohtainen tragedia mitä olen koskaan kokenut... Tai ehkei sentään, mutta sillä hetkellä se tuntui siltä.

Niinpä maanantaiaamuna hurautin autolla Las Palmasiin norjalaisen kollegan kanssa, joka lupautui kartanlukijaksi. Ekaa kertaa yksin autolla pääkaupungissa, ja heti ekalla yrittämällä osuimme oikealle kadulle. Ei huono juttu ollenkaan jos saan sanoa. Mac-kauppaankin löysimme helposti, ainoa asia mikä meinasi tulla eteen oli kielimuuri.

Keskustelu mactohtorin kanssa menikin seuraavasti:
"Do you speak English?"
"Nooo..."
Minä laitan koneen pöydälle ja vastaan:
"Aqua. Mucho aqua."
"Oooh nooooo!"
"Oooh yeeeess..."

Olo oli vähän tälläinen kun huomasin mitä oli tapahtunut, tukkasin sojotti varmaan samalla tavalla.

Nyt sitten odotellaan mitä tulee tapahtumaan ja kuinka kallis tikki tästä oikein seuraa. Kellä on maailman huonoin tuuri?

Hau!

Mulla on ollut paha tyyli kirjoittaa kaikesta mitä on tapahtunut jo aikoja sitten, yritetään tänään jotain uutta siis. :) Elikkäs juuri nyt istun meidän toimistolla, suomitiimin pomon kanssa joka yrittää tehdä töitä ja minä vaan häiriköin sitä. Mulla on juuri nyt "viikonloppu", eli oon vapaalla tämän ja huomisen. Tarkoituksena oli suunnata rannalle hankkimaan rusketusta mutta pilvinen sää esti sen. Käytin päivän sitten käymällä lounaalla työkavereiden kanssa, ostamalla karkkia (suomalaista tottakai, Gran Canaria on ihana!) ja vähän muunkin shoppailun parissa.

Olin fiksu ja vietin kerrankin krapulattoman vapaapäivän, tänään asia kuitenkin korjaantunee, sillä yksi kollega viettää synttäreitään ja ilta kulunee ruoan ja viinin parissa. 

Parasta, mitä viikon sisällä on tapahtunut: Kuparipannu aukesi. Niille, jotka eivät tunne Kupsun mainetta, voin kertoa, että se on paras ravintola lähimaastossa. Suomalainen, kuten nimestäkin jo kuulee, mutta meille ulkosuomalaisille se on ainoastaan positiivinen asia. Voin kyllä kertoa, että muutkin pohjoismaalaiset rakastavat sitä ja listalta löytyy muutakin kuin suomalaisia erikoisuuksia. Oh, toivottavasti mentäis sinne tänäänkin syömään, pitänee vaan kysellä synttärisankarin mielipidettä asiaan...

Oikeasti, ihan uskomatonta miten nopeasti aika täällä menee. Kohta kuukausi täynnä jo täynnä. Kaikenlaista draamaa on jo kerennyt syntyä (eikä allekirjoittanutkaan ihan syytön ole) ja hauskoja kommelluksia, vaikka en olekkaan varma kannattaako niistä kertoa... Noh, ehkä nyt yhden esimerkin voisi antaa eräästä kollegasta, joka oli baarista selvinnyt melkein kotiin asti. Melkein tarkoittaa sitä, että aamulla tämän kyseisen kollegan naapureiden lähtiessä töihin, he löysivät tämän nukkumasta rappukäytävästä oman kämppänsä oven ulkopuolelta, avaimet lukossa. Kyllä minusta tämä on tosi hauskaa. :D

No niin tästä saa ilta luvan alkaa, kuvat on muuten otettu Aqualandista, mistä löyty mun lempparielukoita heti koirien jälkeen. (Otsikko muuten viittaa näiden eläimien ääntelemiseen...)

Granilla.

Paljon on tapahtunut ja paljon tulee vielä tapahtumaan. Pää on sekaisin, en tiennyt mitä kirjoittaa edes Facebookin status-päivitykseksi, joten turha odottaa varmaan että pystyisin tänne tarinoimaan myöskään. Sydämeen sattuu, mutta sitä kutsutaan kai elämäksi. 

Eniveis, tälläisen tyypin kanssa hengailin tänään.

PS. Kiitos kommenteista kaikki!