perjantai 21. lokakuuta 2011

Pieni tauko.

Se tunne, kun sängystä ylös nouseminen ei tee kipeää vapaapäivän aamuna. Se kun tietää, että tänään on koko päivä aikaa tehdä jotain kivaa. 

Se jokin kiva oli autolla ajelu ympäriinsä parin kollegan kanssa. Käytiin rannalla, valitettavasti bikinit ja pyyhkeet eivät olleet messissä, joten mereen asti emme päässeet pulahtamaan. Gran Canaria alkaa pikkuhiljaa aukeamaan minulle, onneksi vapaapäiviä on viikossa kaksi, se tuntuu ihan luksukselta. 


Kävimme Arguineguinissa, ihastelimme hulppeita timeshare-kämppiä ulkoapäin, söimme rantaravintolassa Amadoresissa ja kuuntelimme musiikkia ikkunat auki auton kiemurrellessa kallion ja meren välissä kulkevaa tietä pitkin. Kotimatkalla takapenkkiläinen nukahti ja ajotapa piti muuttaa rauhallisemmaksi. Shh, annetaan sen nukkua vielä vähän. Tätä lisää kiitos.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hau!

Mulla on ollut paha tyyli kirjoittaa kaikesta mitä on tapahtunut jo aikoja sitten, yritetään tänään jotain uutta siis. :) Elikkäs juuri nyt istun meidän toimistolla, suomitiimin pomon kanssa joka yrittää tehdä töitä ja minä vaan häiriköin sitä. Mulla on juuri nyt "viikonloppu", eli oon vapaalla tämän ja huomisen. Tarkoituksena oli suunnata rannalle hankkimaan rusketusta mutta pilvinen sää esti sen. Käytin päivän sitten käymällä lounaalla työkavereiden kanssa, ostamalla karkkia (suomalaista tottakai, Gran Canaria on ihana!) ja vähän muunkin shoppailun parissa.

Olin fiksu ja vietin kerrankin krapulattoman vapaapäivän, tänään asia kuitenkin korjaantunee, sillä yksi kollega viettää synttäreitään ja ilta kulunee ruoan ja viinin parissa. 

Parasta, mitä viikon sisällä on tapahtunut: Kuparipannu aukesi. Niille, jotka eivät tunne Kupsun mainetta, voin kertoa, että se on paras ravintola lähimaastossa. Suomalainen, kuten nimestäkin jo kuulee, mutta meille ulkosuomalaisille se on ainoastaan positiivinen asia. Voin kyllä kertoa, että muutkin pohjoismaalaiset rakastavat sitä ja listalta löytyy muutakin kuin suomalaisia erikoisuuksia. Oh, toivottavasti mentäis sinne tänäänkin syömään, pitänee vaan kysellä synttärisankarin mielipidettä asiaan...


Oikeasti, ihan uskomatonta miten nopeasti aika täällä menee. Kohta kuukausi täynnä jo täynnä. Kaikenlaista draamaa on jo kerennyt syntyä (eikä allekirjoittanutkaan ihan syytön ole) ja hauskoja kommelluksia, vaikka en olekkaan varma kannattaako niistä kertoa... Noh, ehkä nyt yhden esimerkin voisi antaa eräästä kollegasta, joka oli baarista selvinnyt melkein kotiin asti. Melkein tarkoittaa sitä, että aamulla tämän kyseisen kollegan naapureiden lähtiessä töihin, he löysivät tämän nukkumasta rappukäytävästä oman kämppänsä oven ulkopuolelta, avaimet lukossa. Kyllä minusta tämä on tosi hauskaa. :D

No niin tästä saa ilta luvan alkaa, kuvat on muuten otettu Aqualandista, mistä löyty mun lempparielukoita heti koirien jälkeen. (Otsikko muuten viittaa näiden eläimien ääntelemiseen...)

torstai 13. lokakuuta 2011

Kuin toinen koti.


Kun lentokoneen pyörät noin kuukausi sitten koskettivat kiitoradan pintaa, tuntui kuin olisin saapunut takaisin Teneriffalle. Siksi tuntuikin niin kovin oudolta, että terminaali oli ihan oudon näköinen eivätkä bussitkaan olleet siellä tutussa paikassa. Maisema autosta katsottuna oli kovin karu ja Playa del Ingles oli ihan liian suuri kaksikaistaisine teineen ja suurine liikenneympyröineen. "Megahotelleita" kohoili joka puolella ja mieleen tuli vain kysymys että miten hitossa minä opin liikkumaan täällä?

Pari ekaa päivää meni ihmetellessä ja oikeastaan mistään mitään ymmärtämättä, mutta ohjelmassa oli ensimmäisenä perjantaina ohjelmaa, joka toi hymyn väkisin huulille: kuuden päivän matka Teneriffalle. Satamaan täällä Granin puolella ajaessa ei reitti tuntunut olevan tuttu edes edellisvuoden oppaille, joten päädyimme harhailemaan hetkeksi vuorille. Pieni jännitys tuntui jo kohoavan mahanpohjassa ja erään kollegan suusta purkautui useaankin otteeseen muutama voimasana, "v*ttu jos me ei keretä sille laivalle". Kyllähän sinne sitten kuitenkin kerettiin. Perillä Santa Cruzissa olimme kun pimeä oli jo laskeutunut, ja moottoritietä pitkin ajellessa oli olo nostalginen. Juuri samalla tavalla saavuin ensimmäistä kertaa Americakseen.

Oli jotenkin hirveän lohdullista huomata ettei Teneriffa ollut muuttunut paljoakaan poissa ollessani. Se oli vielä ystävällinen, kaunis ja iloinen. Rakastuin joihinkin paikkoihin uudestaan, huomasin edelleen inhoavani brittituristeja ja onnistuin huomaamaan että Puerto de la Cruz onkin itse asiassa mielenkiintoinen eikä ainoastaan vanhoille ihmisille sopiva paikka. Teneriffa tulee varmasti jatkossakin olemaan se saarista paras.

Mikä ihaninta, matka sinne kasvatti meidän suomalaisten tiimihenkeä ja antoi meille mahdollisuuden tutustua rauhassa paremmin toisiimme. Motivaatio takaisin Gran Canarialle tullessa olikin ehkä juuri tuon jälkeen paljon korkeampi. Tästä tulee hyvä kausi.

Luoja, lukemattomien blogimerkintöjen listalla on jo lähes kuusisitaa merkintää. MILLOIN mulla on muka aikaa lukea ne kaikki?!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Shopping & Sightseeing in Las Palmas.

Nyt palataan ajassa taaksepäin aina 24.päivään syyskuuta asti. Silloin noustiin ylös aikaisin kollegoiden kanssa ja suunnattiin Las Palmasiin retkelle, johon sisältyi shoppailua ja kaupungin tutkiskelua. Ei lainkaan huono tapa viettää päivää.
Koska mun mielestä on tyhmää kirjoittaa kohde-esittelyitä, niin en rupea siihen laisinkaan, paljon kivempaa vaan kertoa miltä se tuntui. Las Palmas oli ihana raikas tuulahdus verrattuna näihin etelän resortteihin. Keskusta oli täynnä kauniita rakennuksia ja olisi ollut ihanaa kierrellä siellä vähän pidempäänkin ihan yksin kameran kanssa. Koska meidän kuitenkin piti oppia jotain, seurasimme ryhmän mukana ja sen jälkeen suunnistimme kahville ja tekemään pieniä ostoksia, kaikkien oli jostain ihme syystä pakko päästä käymään henkkiksellä. Ei sovi kuitenkaan valittaa, tein itsekkin alelöytöjä.


Pari tuntia vierähti nopeasti ja sen jälkeen teimme pientä kiertoajelua bussilla, jonka jälkeen suuntasimme suureen Las Arenas-ostoskeskukseen, missä on espanjalaisten kauppojen lisäksi mm. Primark (gotta love it!). Aikaa olisi varmasti saanut kulumaan enemmänkin kuin pari tuntia, mutta kukkaro ei antanut myöten. Itsehän en ostanut kuin laukun ja hatun, kun taas muutamat kollegat sekosivat täysin... Lounaaksi nautittiin lennossa tuttu ja turvallinen mäkkärin hampurilainen con queso. Pikalounaan jälkeen suunnattiin takaisin kohti etelää, missä laukut oli jo pakattu Teneriffan matkaa varten, missä vietimme seuraavat 6 yötä. Teneriffan matkasta on tulossa kanssa kuvia, sitten kun joskus kerkeän käymään ne läpi.

Sori muuten te jotka olette myös Facebookissa, teille nämä kuvat ovat tulevat luultavasti jatkossakin olemaan jo etukäteen tuttuja.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kuvia introviikoilta.


Granilla on myös mm. kivaa. En halua että oletatte, että blogini on muuttunut masentuneeksi valitukseksi. Aurinko paistaa, ruoka on hyvää ja kollegat hymyileväisiä. Huomenna aion nauttia ensimmäisestä kokonaisesta vapaapäivästäni (- how cool is that?)! Ei muuta kuin tanssikengät jalkaan ja menoksi, ilta on vielä nuori täällä Espanjassa!

PS. Toivottavasti kerkeän palata jo niihin pidempiinkin postailuihin lähitulevaisuudessa. 

Red Skies.


Pahoittelut radiohiljaisuudesta, on ollut niin kovin paljon tehtävää, ettei aikaa ole jäänyt bloggailuun. On matkustettu saarelta toiselle ja tutustuttu uusiin juttuihin ja tyyppeihin. Paljon on opittavaa jäljellä, mutta uskon että tää onnistuu kyllä.

Tänään sain viestiä ystävältä, surullisia uutisia. Eräs uskomattoman kiva ja ihana tyyppi nukkui pois myöhään eilen illalla. Kyseinen henkilö oli itseäni vain vuotta vanhempi, ja elänyt terveellistä elämää. Miten ihmeessä tuollaiset tyypit kallistuvan tuon katalan taudin edessä, joka myös syöpänä tunnetaan? Huonot uutiset, niitä ei pääse karkuun millään.