lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeinen.


Tämä vuosi on ollut yksi elämäni vaikeimmista henkisesti, 
toivottavasti seuraava tulee olemaan helpompi.

Parempaa vuotta 2012 myös kaikille Teille siellä ruudun toisella puolella!

torstai 29. joulukuuta 2011

Jouluaatto.

Oh yes, I am alive! Päästiinhän mekin joulun viettoon ja se joulufiiliskin löytyi jostain, eikä tarvinnut edes kiven alta kaivaa. Kaikki (miinus yksi) suomalaiset osallistuivat tiimi-illalliseemme, ja toivat mukanaan ruokia ja juomia. Omalle kontolleni osui kinkku ja maksalaatikko, jotka vanhempani raijasivat tänne Suomesta.

Pöytä notkui herkkuja ja maha oli täynnä kuin mikä jälkikäteen. Meiltä löytyi tietty sitä kinkkua, kaikki laatikot, nakkeja, salaatteja, rosollia, kotitekoisia karjalanpiirakoita... Kaikennäköistä. Erityismaininta menee Jussille, joka oli tehnyt ensimmäistä kertaa elämässään imelletyn perunalaatikon, joka oli ihan SIKAHYVÄÄ! Tarkoitus oli lähteä baariin, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunut oikealta, joten lähdin kotiin puolikkaan drinkin jälkeen.

Joulu sujui yllättävän leppoisasti, mitä nyt oli kamala ikävä ystäviä Suomessa. Kuitenkin tieto siitä että perhe oli samalla saarella kanssani, helpotti kummasti.

Muutamia pieniä lahjojakin sain, mutta kaikista paras oli ehdottomasti oman perheen seura, pikkusiskon yökyläilyt ja auringossa makaaminen. Minä onnekas kun olin neljä päivää vapaalla sinä aikana kun he olivat täällä kylässä.

Yläpuolella olevassa kuvassa on meikä lähdössä viettämään iltaa oman sekä läheisen tuttavaperheen kanssa kovin paljon hehkutettuun ravintolaan, joka oli ainakin itselleni pienoinen pettymys. Pitäisi vaan pysyä niissä tutuissa ja turvallisissa. :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Oijoijoi!

Sunnuntaina kävin kyläilemässä ensimmäistä kertaa Tauritossa, ihanassa TUI:n maailmassa. Taurito on pieni kylä/resort lähellä Puerto de Mogania ja sieltä ei löydykkään paljon  muuta kuin muutamia suuria hotelleja, sekä niiden keskellä oleva pieni vesipuisto. Tällä kertaa sieltä löytyi kuitenkin kotikonnuilta tänne huonoa säätä pakoon matkannut tuttavaperhe jota kävin morjestamassa. Mikä ihana tauko normityöpäivään!
Maanantaina vietettiin pikkujouluja ruotsalaisen jouluruuan parissa San Agustinissa Tre Hjärtan-ravintolassa. Jouluruokapöytään kuului mm. näkkileipää, juustoa, nakkeja ja lihapullia! ... No oli siellä tietty sillejä ja kinkkuakin. Ja janssoninkiusausta, joka muuten oli hyvää! Parhaat firman juhlat tähän mennessä (tällä kaudella) ja joulumieli nousi heti himpun verran.

Mutta tänään... Äiti ja isi ja sisko saapuvat tänne! Olen niin onnellinen! Ja useampi vapaapäiväkin sattuu sille ajalle kun he ovat täällä, vielä ihanempaa! Hymyilyttää vaan koko ajan.

Terkkuja aurinkoiselta Gran Canarialta, aurinko paistaa tänään pilvettömältä taivaalta ja mieli on keveä.
Kuva Lindan ottama.

lauantai 10. joulukuuta 2011

XMAS...


Se lähenee, mutta silti en löydä minkäänlaista joulufiilistä. Lumen puuttuminen sen kaiketi tekee. Onneksi täältä löytyy joulutähtiä, joita olen nyt kantanut kotiin pari kappaletta.

Tänään vietin vapaapäivää Las Palmasissa Lindan kanssa. Kävin hakemassa tietokoneeni tohtorilta, maksoin siitä ilosta vähän yli viisikymppiä. Nyt se on kämpillä viemässä tilaa kaapissa. (Mitä minä teen rikkinäisellä Macilla?) Noh, onneksi vakuutus on kaveri ja luultavasti pian saan uuden koneen. Tämä pari kuukautta on ollut outoa kun ei kotona ole konetta jonka kanssa leikkiä. Olen saanut muutaman kirjan luettua sen ansiosta kuitenkin!

Yritin etsiä joululahjoja tänään Las Arenaksen ostoskeskuksesta, mutta en löytänyt kuin yhden tyhmän siskolleni. Itselleni löysin kyllä... Kengät ja mekon Blancosta, joulun ja uuden vuoden juhlintaa ajatellen. Minusta on viimeinkin tullut korkkareiden käyttäjä. Ette usko vai? Laitan joku päivä todistusaineistoa tänne! Tähän perään kannattaa tietysti lisätä, että viimeksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lensin naamalleni, syynä tähän liian korkeat korot, liukas lattia ja aiemmin nautittu alkoholi. Suuremmilta haavereilta onneksi vältyttiin. :D

Pari asiaa lämmittää sydäntäni tällä hetkellä; tuttavaperhe kotikonnuilta saapuu tänne perjantaina, ja sitä seuraavalla viikolla oma perheeni. Kivaa nähdä tuttuja ja rakkaita naamoja pitkästä aikaa.

Tänä iltana ohjelmassa erään ostoskeskuksen järjestämät joulujuhlat, joihin on ilmeisesti tulossa muidenkin firmojen oppaita. Katsotaan josko sitä jaksaisi lähteä, huomenna nimittäin työt kutsuvat taas kello kahdeksan... Mukavaa iltaa teille!

Viva la musica!

Miten paljon ihmisen elämään voikaan vaikuttaa musiikki?

Ostin pari viikkoa sitten kuvassa näkyvän pienen kaiuttimen iPodilleni, hintaa 26€ ja ääneen laatu ihan loistava hintaan nähden! Siitä lähtien päivät ovat lähteneet paljon paremmin käyntiin. Luulen että kämppiskin osaa arvostaa tätä, ettei enää tarvitse kuunnella Emmin yksinlaulua kun alkuperäinen kappale kuuluu vain napeista korvissa.

Ajattelin jakaa täälläkin tämän hetken kuunneltuimpia biisejä, ja toki kanarian biletyyliin listasta löytyy aika lailla poppia. Soitetuin tällä hetkellä lienee kuitenkin Alex Clare, ihana ginger. Blogger on vaikea, joten nää nyt tulee ihan missä vaan järjestyksessä, eka biisi tunnetaan näin kavereiden kesken Lion King-kappaleena, jos kuuntelette sen, niin arvaatte varmaan miksi.





Jason Derulo - Fight For You 
 
Ryan Star - Start A Fire
 
Alex Clare - Treading Water
 
Avicii - Levels 
 
Cobra Starship feat. Sabi - You Make Me Feel
 
David Guetta feat. Jennifer Hudson - Night of Your Life
 
Florence + The Machine - Spectrum
 
Panic! At The Disco - Let's Kill Tonight
 
Snow Patrol - Called Out In The Dark 
 
Daughtry - Crawling Back To You
 


Argh! V*tun blogger!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

What can I say at this point?


Tuttuja maisemia varmasti teillekkin.

Tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa välitilassa tällä hetkellä. En tunne kuuluvani minnekään. Järki sanoo, mitä minun kuuluu tehdä, sydän vetää moneen eri suuntaan.

Missä ovat leivänmurut joiden kuuluisi johdattaa minut sille oikealle tielle?


Norjan "koti" tuntui tutulta ja turvalliselta, mutta samalla myös hieman luotaantyöntävältä. Asiat olivat samalla tavalla kuin ennenkin. Huonekalut ja sisustusjutut olivat ne tutut, minun valitsemani, mutta ne pienet asiat jotka tekivät siitä myös minun kotini, olivat poissa. Confusion on sana joka kuvasi hyvin mielentilaani siellä ja nyt taas etelässä takaisin ollessa.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Back in Drammen.

Eilen saavuin siis Norjaan, väsyneenä kuin mikäkin. Nousin ylös viideltä illalla, menin töihin ja viideltä aamulla kollega tuli tekemään pari tuntia puolestani ja pääsin lähtemään kohti kenttää. Sandefjordiin menevä lento oli täynnä, mutta onneksi minulla oli taskussa stand-by-lippu Ryggen kentälle, joka lähti vain parikymmentä minuuttia myöhemmin.


Ei pitäisi valittaa, mutta on se niin hemmetin vaikeaa tulla sieltä Drammeniin kun pitää Oslon kautta kiertää, varsinkin kun on ollut hereillä tuossa vaiheessa jo yli kaksikymmentä tuntia. (Tosin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Suomeen porukoiden luo matkustaessa, siitä syystä olen tälläkin hetkellä täällä enkä kotonakotona.) Jos saa muuten kehua, niin oli älyttömän mukavaa henkilökuntaa Iberwoldin koneessa, en olekkaan matkustanut niiden kyydissä vuosikausiin.


Norjassa olen kerennyt jo rentoutua, nukuin pätkissä viime yön ja vaikka aamulla en olisi halunnut nousta ylös, niin tein sen pakosta, että saan rytmin vaihdettua normaaliin, enkä tuhlaa kallisarvoisia hetkiä täällä ollessani nukkumiseen. Mutta voi miten ihanalta oma sänky tuntuikaan taas pitkästä aikaa!

Käytiin kierros kaupungilla ja löysin itselleni ale-vaatteita ja muutaman joululahjankin. Mäkkäristä löysin tuplajuustohampurilaisen, mistä johtuu että sitä ei saa Espanjasta? Muut hampparit kyllä on mutta ei sitä rakastamaani tuplista...


Tässä olen jo kerennyt pohtimaan, mitä kaikkea Norjassa ikävöin:
1. norjalaista selvfølgelig
2. puhdasta vesijohtovettä: sen makua, sitä miten puhtaaksi tulee suihkussa ja sitä miten ihanaa pyykki on pesun jälkeen
3. asuntoamme (nykyisin vain norjalaisen) Drammenissa + huonekaluja ja sisustusjuttuja, jotka olen itse valinnut
4. vuodenaikoja
5. maitoa ja maitotuotteita, etelässä en koskaan juo maitoa paljaaltaan
6. muita ruokajuttuja, mm. Trollbrus, alakerran Fuji Sushi-ravintola sekä norjalaisen tulisia chicken wingsejä, kaupan valikoimaa (erityisesti leikkeleitä ja lihatiskiä), norjalaista lohta sekä Grandiosan jauheliha-sipulipizzaa
8. edellistä työpaikkaani ja työtovereita

Listaa voisi varmaan jatkaa pidempäänkin, mutta nyt tähän hätään nämä ovat ensimmäiset asiat jotka tulevat mieleen.


Nyt on aika ottaa pieni siesta, illalla ehkä kierros kaupungilla jos jaksetaan.

PS. Drammenissa ei ole lunta, toisaalta se ei haittaa koska nyt pääsen kokemaan syksyn. Keväällä Suomeen mennessä on varmasti korkeat nietokset joka puolella.

perjantai 2. joulukuuta 2011

I'm ready to go...

Vikaa yötä töissä pitkään aikaan. Väsy painaa päälle, nukuin huonosti matkastressin johdosta.
Kyllä, matkastressin.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että tämä tyttö hyppää pian lentokoneeseen ja hurauttaa Norjaan minilomalle! Jesjesjes, happyhappyhappy...
En voi vieläkään kuvitella että pian pääsen taas tuntemaan sen oikean skandinaavisen kylmyyden ja vaakasuorassa tulevan vesisateen kasvoillani. Onneksi on pipo ja nahkatakki matkassa, muuten voisi tulla paleltumiskuolema. 

Pakkaaminen tuntuu olevan vielä ihan kesken ja minä lähden suoraan töistä kentälle aamuviiden jälkeen, luultavasti puolet kamoista jäävät siis tänne. Noh, sitä mitä sieltä ei saa en sitten tarvitsekkaan. Suunnitelmissa on, noh, rentoutuminen, herkuttelu ja yhden tärkeimmän ihmisen kanssa oleminen. Jännittävää nähdä minkälainen viikonlopusta oikein tulee.

El Muelle-ostoskeskus Las Palmasissa.
Gran Canarian lippu.

Joulukuun alkua on varmaan pakko kommentoida jotenkin kun kaikki muutkin niin tekevät:
Se tuli, ja tuntuu oudolta että se on jo täällä.
Ostin kaupasta suklaakalenterin ja joulutähden. Loput kämppään asetelluista koristeista olivat siellä valmiiksi, mitään kauheita summia en siis sisustukseen rupea upottamaan.

Joululahjaostoksillekkin pääsin jo ensimmäistä kertaa keskiviikkona, sieltä löytyi kummitytölle ja tämän tuoreelle pikkusiskolle jotain kivaa. Mutta nyt kun muistaisi kelle kaikille muille pitää lahjoja hankkia..? Ja vielä parempi kysymys: mitä hankkia niille harvoille valituille? Hyviä lahjaideoita otetaan vastaan alapuolella olevassa kommenttiboksissa!

Playa de las Canteras - vähän erilaiset joulumaisemat täällä meillä. ;)

Näistä tunnelmista, mukavaa viikonloppua Teille kaikille! Minä palailen asiaan kunhan lomaltani palailen, tai ehkä jo siellä ollessa mikäli siltä tuntuu. 

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Merellä.

Minä tiedän , kyllä minuakin ottaisi päähän seurata blogia joka ei päivity koskaan! Mutta hei, täällä ollaan taas. (Uuden koneen saan joulun aikoihin, eli siitä ei ole kyse - ainoastaan asenteesta, että haluan antaa Teille, arvoisat lukijat, jotain luettavaa.)

Tämä viikko on mennyt (paluu entiseen blogiin tapahtuu n-y-t...nyt!) yövuorossa. Meillä homma tosin toimii hieman eri tavalla, ollaan kaksi yötä töissä, kaksi vapaalla, kolme töissä, kaksi vapaalla, kaksi töissä ja kolme vapaalla. Rupesiko silmissä vilisemään? Ei se mitään, periaatteessa teemme siis kaksi viikkoa yövuoroa, jonka jälkeen vuoroon tulee taas normaali aikataulu.   


Viimeiset kaksi viikkoa töissä on tuntuneet todella rauhallisilta, en tiedä ollaanko me parempia, vai ottaako matkailijat vain nykyään enemmän itse selvää asioista. Niin tai näin, työt tuntuu kivalta tällä hetkellä.

Voisin oikeasti sanoa, että tosi naurettavaa tämä mun "lämmössä oleminen". En muista millon olisin viimeksi ollut näin valkoinen. Paitsi ehkä Norjassa kesällä yövuorojen aikaan.

Tin Lizzy, hihi!

Ja niin Norjasta puheenollen... Viime yönä puhelin pirisi toimistossa istuessa ja eräs lievästi humalainen mies tunnusti ettei se osaa olla sinkku. Olen kuulemma onnistunut pilaamaan sen. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Nauroin sitten kuitenkin eikä mieskään mitenkään pahoillaan olevan kuuloinen ollut.

Itse en myöskään osaa enää olla sinkku. Tosin se on vain positiivinen asia, uskoisin. Ulkona baareissa kulkiessa miehet eivät kiinnosta, ainoastaan juttuseurana ja kaverimielessä. (Eivätkä siis naisetkaan, ihan vain jos rupesitte sitä pohtimaan!) Tokihan niitä hyvännäköisiä tulee vilkuiltua, mutta varatut naisetkin tekevät sitä.

Gran Canarialle ei periaatteessa kuulu mitään uutta. Lehdet saivat taas jotain kirjoitettavaa Moganin kaasuräjähdyksen myötä, ja oli hellyyttävää huomata monien kavereiden huolestuneen minun hyvinvoinnistani. Näitä juttujahan sattuu ja tapahtuu jatkuvasti maailmalla matkatessa, mutta onnistun jotenkin aina olemaan paikalla, mutta kuitenkin ihan toisaalla. Esimerkiksi muutama vuosi sitten muista kun isä soitti ja kysyi huolissaan maanjäristyksestä. Olin tuolloin töissä Kreetalla ja - jälleen kerran - nukkumassa omassa sängyssäni, mitään en siis tuntenut enkä tiennyt asiasta ennen kuin pääsin alas toimistolle ja kuulin kollegoilta siitä. Englannissa asuessani pommien rakentajia jäi kiinni ihan lähikulmilla, Suomeen asti uutisiin pääsi ehkä yksi juttu, kun taas siellä lehdissä sai lukea viikottain kun pojat olivat innostuneet rakentelemaan räjähteitä. I try to keep myself out of trouble.


Nämä kuvat on otettu Twilight Cruisella, joka lähtee Puerto Ricosta auringon ollessa vielä korkealla ja palaa sataamaan kun on jo pimeää. paatilla oli myös elävää musiikkia ruotsalaisen neitokaisen toimesta ja pakko sanoa että neidillä oli todella hyvä ääni, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Merellä oli yllättävän viileää mutta onneksi viluisimmille oli varattu vilttejä mukaan. Retkellä ajettiin aina Puerto de Moganiin asti, missä käännyimme ympäri ja suuntasimme takaisin. Kuvia kameraan kertyi vaikka millä mitalla, mutta heitän tänne vain muutaman. En ole edes kerennyt muokkaamaan niitä mikä harmittaa... Mutta kun ei ole omaa konetta niin en vain yksinkertaisesti jaksa. Puerto Ricon valot näyttivät ihanilta pimeän laskeuduttua, kovin montaa hyvää kuvaa en niistä saanut, pitäisi kaiketi jaksaa tutustua kameran asetuksiin vähän enemmän... Tuossa yläpuolella olevista keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten rakas Teneriffa, eli nännisaari näin kavereiden kesken.


PS. Kaikki te, jotka bongaatte naamanne täältä blogista nyt ja jatkossa, kertokaa ihmeessä jos haluatte kuvanne pois.
No problem, I fix!

torstai 17. marraskuuta 2011

Häkkiin suljettu eläin.


Otsikko kuvaa hyvin elämääni ilman tietokonetta. En saa kuvia kamerasta minnekkään, en muokattua niitä, enkä täten kirjoiteltua blogiakaan kovin aktiivisesti. Pitää koittaa saada asiaan muutos pian!

Tämä päivä oli yksi rankimmista pitkään aikaan, nk. tappovuoro, kahdeksasta neljään. Aivokapasiteetti oli loppua parikin kertaa, mutta onneksi onnistuin pelastamaan tilanteen hienojen muistiinpanojeni ansiosta. (On varmaan pakko ottaa niistä kuva joskus jotta voin esitellä omaa järjestelmällisyyttäni.) Nyt pitäisi osata lähteä kotiin rentoutumaan, mutta en vain kykene. Kämppikselle jätin aamulla viestin vessan peilin eteen:

TÄNÄÄN ON SIIVOUS- & PYYKKIPÄIVÄ
PYYKKIAINETTA LÖYDÄT KEITTIÖNI NURKASTA,
LATTIA- JA VESSANPESUAINETTA KEITTIÖN ALTAAN ALAPUOLELTA.
TERVEISIN, EMMI

Varasin lentolipun Norjasta Gran Canarialle. Syynä on haave pitkästä viikonlopusta kylmässä Pohjolassa.
Menolippu on vielä haussa. Toivon, toivon, toivon, että se ilmestyy jostain.


perjantai 11. marraskuuta 2011

Leffapäivä.

Oijoijoi, eilinen vapaapäivä meni ihan hukkaan, sillä se meni sohvalla makaamiseen koska energiaa ei löytynyt muuhun. Tuli katsottua leffoja kämppiksen kanssa useampikin, Limitless, Sexdrive, Rabbit Hole ja Hot Tub Time Machine. Limitless oli iso pettymys, HTTM ihan ok, Sexdrive ehdottomasti paras ja Rabbit Hole yllättävän hyvä. Olisi tehnyt mieli katsoa jotain kauhuakin, mutta olis varmaan ollut niin kauheat liskot viime yönä etten siihen sitten ruvennut. (Eikä nössö kämppis kuulemma tykkää niitä katsoakkaan. Tosin voiko munkaan tyyliä katsomiseks sanoa kun pidän sormia korvissa ja kurkin vain vähän luomia raottaen leffan tapahtumia? :P)

Tänään olenkin sitten paiskinut töitä yli kahdeksan tuntia (koska en osaa lopettaa ajoissa) ja pian tekisi mieli mennä syömään jotain. Meillä on ollut ilo saada vierailijoita Teneriffalta, joten toivottavasti ilta menee ainakin yhtä ihanaa mammaa treffatessa. Ollaan lähtöisin samasta opaskoulusta ja ei kertaakaan olla oltu samassa kohteessa töissä, jo toista kertaa naapurisaarilla kuitenkin.


Kuvituksena otos kick-off-bileistä. Tuplabasari-Emmi ja herra käsipuolessa on suomalaiskollega, joka aloitti aikanaan samassa opaskoulussa allekirjoittaneen kanssa. Psst! Lisäkuvia voitte käydä katsomassa täältä.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Riutalla.

Tänään on ollut väsynyt päivä, sillä tehtiin eilen kierros baareissa. The Reefin meno oli taas ihan sikakivaa ja luulen että se tulee olemaan tämän kauden suosikkibaari. Jos joku Teistä lukijoista on tulossa tänne päin lomaileen, niin kannattaa ehdottomasti käydä tarkastamassa paikka! Asiakaskunta on kahdestakympistä kolmeenviiteen ja sieltä saa kans lonkeroa. Töissä oli tänään onneksi suhtkoht rauhallista, eli minua ei tällä kertaa sakotettu myöhään ulkona hillumisesta. Tosin pakko sanoa, että aamukahdeksaksi alakertaan raahautuminen ei ollut helppoa.


Illalla käytiin Kuparipannussa illastamassa konsulin ja muiden Granin suomalaisten oppaiden kanssa. (Ilmainen ruoka = hyvä ruoka. Ilmainen Kupsun ruoka = parempaa.) Meno oli rauhallista - ainakin meidän päässä pöytää - ja viini ei jostain kumman syystä maistunut. Kiva saada vähän kasvoja muidenkin firmojen tyypeille, vaikka eipä niitä kovin usein tulekkaan nähtyä.

Nyt rupeaa olemaan jo aika painua pehkuihin, halusin vain tulla päivittelemään välillä vähän tälläistä arkipäivääkin, vaikka se vähän tylsältä saattaa kuulostaakin. :) Huomiseksi olen varannut itselleni hemmotteluhetken työpäivän keskelle: hierontaa! really need it now.

Hyvää yötä maailma!

maanantai 7. marraskuuta 2011

V*ttu isolla v:llä.

Koneen korjaaminen maksaa kuulemma 2000€.
Halvemmaksi tulee ostaa uusi.
Kuva lainattu deviantartista. 

torstai 3. marraskuuta 2011

Päivän avautuminen.

Kyllä, minä, kuten varmasti kaikki muutkin asiakaspalvelijat, rakastan asiakkaita. Ihmiset ja kanssakäyminen heidän kanssaan on se syy miksi olen tälle alalla lähtenyt, ja tulen varmasti pysymäänkin vielä pitkään. Kuitenkin voin samaan syssyyn sanoa, että ne ovat ne samaiset asiakkaat, jotka voivat tehdä työpäivistä ihan kamalia ja saada meidät itkun/hermoromahduksen partaalle.

Minä ymmärrän, jos jokin vialla, että asia tulee korjata, ja me teemme parhaamme, että se järjestyisi mahdollisimman nopeasti. Joskus asia saattaa olla kuitenkin sellainen, ettei sitä pystytä välttämättä korjaamaan kovin nopeasti, eikä välttämättä tavalla jota asiakas toivoo.

Joskus myös lomalle lähtiessä vastaan tulee odottamattomia tilanteita, esimerkiksi huonoa säätä (jota ei tosiaankaan ole tilattu etukäteen matkanjärjestäjän toimesta) tai vaikkapa lennonmyöhästymisiä, joille me työntekijät emme voi mitään. Se, että mukana on vanha ja raihnainen äiti, tai katras lapsia, ei saa konetta saapumaan ja lähtemään yhtään nopeammin. Se, että minulle huudetaan, ei saa minua kohtelemaan teitä mitenkään erikoisella tavalla. Se, että asiakas ottaa nimeni ylös (kyllä, voin tavata sen mikäli he eivät sitä osaa kirjoittaa) ja uhkaa ottaa yhteyttä pomooni Suomessa, ei liikuta minua pätkääkään, sillä tiedän toimivani oikein. Ainoa mitä asiakas huutamisellaan saa aikaan, on paha mieli puolin ja toisin. Ja mitäs veikkaatte - kuinka paljon auttamishalukkuuteeni vaikuttaa se, onko toinen osapuoli ystävällinen vai kauhea bitch minua kohtaan?

(Ja kyllä, tätä tekstiä on editoitu muutamaan otteeseen.)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Sunnuntai oli kovin surullinen...

...sillä silloin tapahtui kauheita: vesipullo ja rakas Macbookkini ihastuivat toisiinsa ja sen seurauksena kone pimeni. Minä murruin totaalisesti, istuin huoneen lattialla ja itkin konetta halaten. Suurin henkilökohtainen tragedia mitä olen koskaan kokenut... Tai ehkei sentään, mutta sillä hetkellä se tuntui siltä.


Niinpä maanantaiaamuna hurautin autolla Las Palmasiin norjalaisen kollegan kanssa, joka lupautui kartanlukijaksi. Ekaa kertaa yksin autolla pääkaupungissa, ja heti ekalla yrittämällä osuimme oikealle kadulle. Ei huono juttu ollenkaan jos saan sanoa. Mac-kauppaankin löysimme helposti, ainoa asia mikä meinasi tulla eteen oli kielimuuri.

Keskustelu mactohtorin kanssa menikin seuraavasti:
"Do you speak English?"
"Nooo..."
Minä laitan koneen pöydälle ja vastaan:
"Aqua. Mucho aqua."
"Oooh nooooo!"
"Oooh yeeeess..."

Olo oli vähän tälläinen kun huomasin mitä oli tapahtunut, tukkasin sojotti varmaan samalla tavalla.

Nyt sitten odotellaan mitä tulee tapahtumaan ja kuinka kallis tikki tästä oikein seuraa. Kellä on maailman huonoin tuuri?

perjantai 21. lokakuuta 2011

Pieni tauko.

Se tunne, kun sängystä ylös nouseminen ei tee kipeää vapaapäivän aamuna. Se kun tietää, että tänään on koko päivä aikaa tehdä jotain kivaa. 

Se jokin kiva oli autolla ajelu ympäriinsä parin kollegan kanssa. Käytiin rannalla, valitettavasti bikinit ja pyyhkeet eivät olleet messissä, joten mereen asti emme päässeet pulahtamaan. Gran Canaria alkaa pikkuhiljaa aukeamaan minulle, onneksi vapaapäiviä on viikossa kaksi, se tuntuu ihan luksukselta. 


Kävimme Arguineguinissa, ihastelimme hulppeita timeshare-kämppiä ulkoapäin, söimme rantaravintolassa Amadoresissa ja kuuntelimme musiikkia ikkunat auki auton kiemurrellessa kallion ja meren välissä kulkevaa tietä pitkin. Kotimatkalla takapenkkiläinen nukahti ja ajotapa piti muuttaa rauhallisemmaksi. Shh, annetaan sen nukkua vielä vähän. Tätä lisää kiitos.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hau!

Mulla on ollut paha tyyli kirjoittaa kaikesta mitä on tapahtunut jo aikoja sitten, yritetään tänään jotain uutta siis. :) Elikkäs juuri nyt istun meidän toimistolla, suomitiimin pomon kanssa joka yrittää tehdä töitä ja minä vaan häiriköin sitä. Mulla on juuri nyt "viikonloppu", eli oon vapaalla tämän ja huomisen. Tarkoituksena oli suunnata rannalle hankkimaan rusketusta mutta pilvinen sää esti sen. Käytin päivän sitten käymällä lounaalla työkavereiden kanssa, ostamalla karkkia (suomalaista tottakai, Gran Canaria on ihana!) ja vähän muunkin shoppailun parissa.

Olin fiksu ja vietin kerrankin krapulattoman vapaapäivän, tänään asia kuitenkin korjaantunee, sillä yksi kollega viettää synttäreitään ja ilta kulunee ruoan ja viinin parissa. 

Parasta, mitä viikon sisällä on tapahtunut: Kuparipannu aukesi. Niille, jotka eivät tunne Kupsun mainetta, voin kertoa, että se on paras ravintola lähimaastossa. Suomalainen, kuten nimestäkin jo kuulee, mutta meille ulkosuomalaisille se on ainoastaan positiivinen asia. Voin kyllä kertoa, että muutkin pohjoismaalaiset rakastavat sitä ja listalta löytyy muutakin kuin suomalaisia erikoisuuksia. Oh, toivottavasti mentäis sinne tänäänkin syömään, pitänee vaan kysellä synttärisankarin mielipidettä asiaan...


Oikeasti, ihan uskomatonta miten nopeasti aika täällä menee. Kohta kuukausi täynnä jo täynnä. Kaikenlaista draamaa on jo kerennyt syntyä (eikä allekirjoittanutkaan ihan syytön ole) ja hauskoja kommelluksia, vaikka en olekkaan varma kannattaako niistä kertoa... Noh, ehkä nyt yhden esimerkin voisi antaa eräästä kollegasta, joka oli baarista selvinnyt melkein kotiin asti. Melkein tarkoittaa sitä, että aamulla tämän kyseisen kollegan naapureiden lähtiessä töihin, he löysivät tämän nukkumasta rappukäytävästä oman kämppänsä oven ulkopuolelta, avaimet lukossa. Kyllä minusta tämä on tosi hauskaa. :D

No niin tästä saa ilta luvan alkaa, kuvat on muuten otettu Aqualandista, mistä löyty mun lempparielukoita heti koirien jälkeen. (Otsikko muuten viittaa näiden eläimien ääntelemiseen...)

torstai 13. lokakuuta 2011

Kuin toinen koti.


Kun lentokoneen pyörät noin kuukausi sitten koskettivat kiitoradan pintaa, tuntui kuin olisin saapunut takaisin Teneriffalle. Siksi tuntuikin niin kovin oudolta, että terminaali oli ihan oudon näköinen eivätkä bussitkaan olleet siellä tutussa paikassa. Maisema autosta katsottuna oli kovin karu ja Playa del Ingles oli ihan liian suuri kaksikaistaisine teineen ja suurine liikenneympyröineen. "Megahotelleita" kohoili joka puolella ja mieleen tuli vain kysymys että miten hitossa minä opin liikkumaan täällä?

Pari ekaa päivää meni ihmetellessä ja oikeastaan mistään mitään ymmärtämättä, mutta ohjelmassa oli ensimmäisenä perjantaina ohjelmaa, joka toi hymyn väkisin huulille: kuuden päivän matka Teneriffalle. Satamaan täällä Granin puolella ajaessa ei reitti tuntunut olevan tuttu edes edellisvuoden oppaille, joten päädyimme harhailemaan hetkeksi vuorille. Pieni jännitys tuntui jo kohoavan mahanpohjassa ja erään kollegan suusta purkautui useaankin otteeseen muutama voimasana, "v*ttu jos me ei keretä sille laivalle". Kyllähän sinne sitten kuitenkin kerettiin. Perillä Santa Cruzissa olimme kun pimeä oli jo laskeutunut, ja moottoritietä pitkin ajellessa oli olo nostalginen. Juuri samalla tavalla saavuin ensimmäistä kertaa Americakseen.

Oli jotenkin hirveän lohdullista huomata ettei Teneriffa ollut muuttunut paljoakaan poissa ollessani. Se oli vielä ystävällinen, kaunis ja iloinen. Rakastuin joihinkin paikkoihin uudestaan, huomasin edelleen inhoavani brittituristeja ja onnistuin huomaamaan että Puerto de la Cruz onkin itse asiassa mielenkiintoinen eikä ainoastaan vanhoille ihmisille sopiva paikka. Teneriffa tulee varmasti jatkossakin olemaan se saarista paras.

Mikä ihaninta, matka sinne kasvatti meidän suomalaisten tiimihenkeä ja antoi meille mahdollisuuden tutustua rauhassa paremmin toisiimme. Motivaatio takaisin Gran Canarialle tullessa olikin ehkä juuri tuon jälkeen paljon korkeampi. Tästä tulee hyvä kausi.

Luoja, lukemattomien blogimerkintöjen listalla on jo lähes kuusisitaa merkintää. MILLOIN mulla on muka aikaa lukea ne kaikki?!