This moment.

Lomaa varattaessa manasin mukana matkustavalle ystävälle, että viikko tällä kivisellä saarella on more than enough. Mutta kuinkas sitten kävikään, toisen lomaviikon (jonka varasin täällä ollessani) lähestyessä loppuaan, on olo sellainen etten tahdo, en tahdo, en tahdo lähteä! Mietin mitäköhän toimisto Suomessa sanoisi jos anoisin siirtoa tänne. No, ei pelkoa että sen tekisin, on Intiaan matkaaminen niin hieno tilaisuus kokea jotain ihan muuta.

Kummallista miten nopeasti aika vierii, tuntuu kuin en olisi koskaan täältä poissa ollutkaan ja että kesä Kreetalla olisi ollut vain pieni pyrähdys. On myös jännittävää huomata miten ihmiset muuttuvat. Joitakin ystäviä menettää omasta käytöksestään riippumatta, ja ne, joiden kanssa ei uskonut ystävystyvänsä tulee pienessä hetkessä läheisiä.

On tapahtunut paljonkin asioita, joita tekisin toisin, mutta turha katuminen on energiaa vievää touhua. Asioilla on kummallinen tapa järjestyä. Tunnen itseni onnelliseksi tässä hetkessä, tässä paikassa.

Kuva napattu Instagramista.

Happy Halloween!

Mikä on parasta Gran Canariassa? Et ole koskaan ylipukeutunut.

Terkkuja Granilta!

Kyllä, juuri siltä saarelta josta en niin kovin paljoa viime vuonna tykännyt. Tulin tänne viikko sitten lomalle, ja tälläkin hetkellä minun pitäisi olla lentokoneessa matkalla kohti Suomea. Mutta enpäs olekkaan!

Kavereiden näkeminen on niin ihanaa ja lomailu täällä on taivaallista kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Tänä iltana on vielä vuorossa Halloween-bileitä joka puolella, pian pitänee mennä etsimään jotain päälle puettavaa... Kotiinlähdöstä sen verran, että buukkasin lipun viikon päähän.

Emmi loves GC.

Farewell LPA!

Ja taas kerran koittaa tämä aika - laukut on pakattu, hyvästit heitetty ja pian alkaakin matka kohti lentokenttää ja sieltä kohti Oulua.

Gran Canaria ei ollut ihan sitä mitä odotin ennen kauden alkua. Asia, josta olen kuitenkin iloinen, ovat ihmiset joita tapasin, joista muutamasta on tullut minulle kovin tärkeä.

Kiitos! Ilman teitä tämä olisi ollut ihan toisenlainen kokemus. 

Vikat juhlat.

Eilen juhlistettiin meidän tiimin voittoa koko firman sisäisessä kuvakilpailussa illallisen merkeissä A la Mummossa. Pihviä ja drinksua, namnam. Jos joskus eksytte kyseiseen ravintolaan, suosittelen maistamaan Skagen-nimistä leipästä, jossa on päällä jotain katkarapusörsseliä - ihan sikahyvää!

Illalliselta matka jatkui baarikierrokselle, Saloon, Irish Tavern ja lopulta Reeffiin. Oivoi, niin katkeran suloista. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana, oli kivaa päästä vikaa kertaa ulos!

Tänään olen maannut vaakasuorassa asennossa katolla, syönyt lounasta italialaisessa, pakkaillut... Hommaa vielä riittää, jotenkin tuntuu että aika loppuu kesken - sekä tila matkalaukuista. Huomenna kuitenkin jo Suomeen!

Minä ja Ansku jälkkäridrinksujen kanssa.

Picnic.

Eilen vietimme pienimuotoista tiimipäivää meidän puhelintyyppien kanssa. Tosin joukosta puuttuu muutamia, osa on jo lähteny ja osa koulutuksessa Ruotsissa.

Aurinko paistoi lämpimästi, seura oli kivaa, ruoka oli hyvää (menuna Kuparipannusta lihapullia, pastasalaattia ja kanasämpylöitä, jälkiruokana suklaamuffinssi) ja ihan leikiksihän se meni lopulta. Siis oikeasti, porukka leikki ja meidän keski-ikä on on kuitenkin parinkympin paremmalla puolella. 

Töihinpaluu siestan jälkeen ei tuntunut pahalta lainkaan, tuollaisia päiviä pitäisi olla useamminkin!

Kuvassa vasemmalta: Aziz, Tia, Noora, Ansku, Sarah, Piia, Gry, Camilla, Sebastian, Emelie, Malin (joka makaa kaikkien takana), Jonas ja Olivia. 

Amadores.

Maaliskuun alkupäivinä vietettiin Lindan kanssa yhteistä vapaapäivää, mitenkäs muuten kuin aurinkoa palvomalla Amadoreksen rannalla. Aika kuluu muuten yllättävän hyvin kun saat iPhoneen asentaa kavereiden kanssa pelattavia pelejä. Nyt kun kesä on tullut Gran Canarialle, ollaan me oppaatkin tarettu jo ruveta ruskettamaan itseämme, talvella ajatuskin sai värisemään, ja illallisilla käytiin takit päällä. Tietysti Kanarialla pidempään viihtyvät voisivat mainita, ettei se kesä ihan vielä ole saapunut... Noh, siitä huolimatta olen onnistunut hommaamaan jo kunnon rusketusrajat.

Jos rannoista pitäisi täällä mainita suosikkini, voisi se hyvinkin olla Amadores kirkkaan vetensä ansiosta. Myös Anfi on kiva, mutta ainakin kauniina päivinä ihan kamalan tukossa kun porukkaa on niin valtavasti pienellä alueella. 

Vapaapäivän kruunasi ostoksilla käyminen Atlanticossa, ja sen jälkeen karnevaalit, joista näittekin jo kuvia edellisessä postauksessa. Kiire meinasi tulla kun kaupoissa tuntui löytyvän niin paljon kivoja juttuja, ja puhelinsoitto Las Palmasista pudotti meidät maan pinnalle ja käski kotiin meikkailemaan... Meikit saatiin naamaan kunnialla, mitä nyt pinkkiä levisi hieman pitkin ohimoja. Ihana kuplis bongattu ostarilta!

Vähiin käy...

Väki vähenee, pidot paranee. Vai kuinka sitä sanotaankaan?

Noh, kausi täällä lähenee loppuaan, porukka rupeaa pikkuhiljaa häipymään kotimaiden kautta kesäkohteisiin ja niin pian minäkin, koitan ennen sitä saada postailtua näitä vanhoja kuvia matkan varrelta. Nämäkin kuvat yhdistä pidoista, nimittäin Inglesin karnevaalien viimeiseltä viikonlopulta. Ja kyllä, rakastan discopallomekkoani ja ei, minua ei hävetä vaikka melkoinen pallo sen kanssa olenkin!

 Jalassa ballerinat, karnevaalien aikaan ei taksilla nimittäin liikuta.

 Fredrik ja allekirjoittanut.

 

 Yllä Linda, alla Mikko.

 Mikko teki paluun opaskouluun ja osti itselleen tuulettimen!

 Alla yksi parhaista illan aikana näkemistäni asuista.

Hauskaa, kun saaren eri osissa juhlitaan karnevaaleja eri aikoina, Las Palmasissa 3.-21.helmikuuta, täällä Maspalomasissa 25.2.-4.3. ja Gay Pride myös Maspalomasissa 7.-13.5. Päivämäärät vaihtelevat vuosittain. Harmi että pride jää väliin, mutta kyllä tuntuukin siltä että olen jo valmis vaihtamaan maisemaa.

Kalima.

Ja teille jotka mietitte mikä se kalima oikein on kuva selittämään asiaa - tämä loisto-otos on lainattu Jussilta:

Uusia kokeiluja.

Kuva ei liity tarinaan.

Sitä aina ihmetellään miksi sitä päädytään niihin samoihin paikkoihin ruokailemaan kun kaupungit ovat tulvillaan erilaisia ravintoloita. Noh, pojat saivat hyvän idean käydä tutustumassa yhteen Puerto Ricon texmex-paikkaan, jonka kanssa samanniminen ketju Suomestakin löytyy. Itse olin täysille messissä, jes, kerrankin jotain uutta!

Eihän siinä sitten, ruoka ei ollut niin kummoista, hinta ihan ok, ravintola ankea ja palvelu täysin surkeaa. Ja ne vatsanväänteet, ai ai, ne vatsanväänteet. Kyllä pisteli ja nipisti, yksityiskohtia en kuitenkaan yön ja seuraavan aamun toimista en viitsi tänne kirjoittaa. Poikain annoksissa ei ilmeisesti ollut muuta moitittavaa kuin koko, mutta omani aiheutti parin päivän töistä poissaolon.

Eilen olin vielä kuumeessa, tänään olo on ollut jo parempi, ja huomenna olisi luvassa vapaapäivä. Suunnitelmissa oli auringonpalvonta, mutta kalima on taas lennättänyt ilman täyteen hiekkaan, joten saa nähdä kuinka auringonpalvonnan kanssa käy.

Lisää kuvia Puerto de Moganista.

Puerto de Mogan - tuo eteläisen Gran Canarian helmi! Tunnelmallinen pikkukaupunki, jossa on viehättäviä rakennuksia, rönsyileviä kukkaistutuksia ja kalastusaluksia. Jos itse tulisin lomalle Gran Kanarialle, olisi tämä vaihtoehto hyvinkin vahvoilla.

Hiljaistahan Moganissa tietty on, mutta pääseehän sieltä pois vaikkapa bussilla.  Paikka onkin oivallinen juuri niille, jotka haluavat tulla rauhoittumaan ja irtautua arjesta hyvän ruoan ja rauhallisen ilmapiirin parissa.

Still trippin'

Mantelipuiden kukintaa.



Roadtrippin'

Perjantaina vietin puolipäivän vapaata, ja ihanat suomitiimin mimmit ottivat minut mukaan vuoristoretkelle, vaikka takaisin toimistolla pitikin tämän vuoksi olla jo neljään mennessä.

Auringonpaistetta, aamupalaa Moganin kylässä, ja sieltä matka jatkui edelleen vuoristoon, hullu-Piia kuskina. Hienovarainen tööttäys, mikä se on?

Nämä kuvat on napattu läheltä saaren korkeinta kohtaa, Pico de las Nievesiä, lähes kahden kilometrin korkeudessa. Ylemmän kuvan taustalla näkyy myös tulivuori Teide ja Teneriffa. (Jukan olkapään vieressä.)

Manteliherkkuja? Mukana Marjukka, Saanakaisa ja Piia.

Vapaapäivä parhaimmillaan.

Tai kuten kollega ilmaisi - tili tuli, tili meni. 

Mutta ei, ei oikeasti. En kerennyt paljoakaan shoppaamaan kun mukana oli Vans-friikki, jonka käytökselle myyjätkin naureskelivat. Shoppailemassa kävimme Las Palmasissa El Corte Inglesissä (kahdessa erissä, hullu mies) ja muutamassa pikkuputiikissa, jonka jälkeen sain pakotettua kaverin mukaan El Miradoriin, jossa minäkin pääsin omaan elementtiini. Rakastan El Miradoria, koska siellä on aina tilaa shoppailla. Ostoskeskus on niin iso, että kaikki ihmiset onnistuvat katoamaan sen syövereihin. Tietysti asiaan vaikuttaa myös se, että me olemme yleensä liikkeellä myöhään illalla. Tähän väliin on tietysti hyvä korjata tuo käyttämäni aina-sana, sillä joulunjälkeiset alennusmyynnit meinasivat viedä minulta hengen. Never again! 

Ilta kruunautui hassun värisiin hodareihin ja aivan ihanaan jäätelöön! Minun kupissani mansikka- ja jogurttijääteloä. Mikko vetää tuollasta jotain tosigay-annosta.

 

EDIT: Jussin marmatuksesta johtuen haluan korostaa, että kyseessä EI ollut vapaapäivä - vaan ainoastaan vapaa iltapäivä. Töissähän olin aamukahdeksasta neljään saakka.

Karnevaalit Inglesissä!

Maspalomas ja Playa del Ingles ovat villiintyneet, karnevaalit alkoivat viime viikonloppuna. Inglesin keskustassa Yumbossa on bileet jokaisena iltana ja musiikki soi k-o-v-a-l-l-a. Mukaan kerkesin lauantaina parin drinkin verran, ilta päättyi Coco Locoon ja sieltä muutaman drinksun jälkeen kotiin nukkumaan. Tämä työviikko kuluukin viikonloppua ja vapaapäiviä odotellessa, taidan kuitenkin jättää naamiaisasut väliin tällä kertaa. Mukana kuvissa ihania poikia!

Vaikeita kysymyksiä.

Tiedättekö kun suomalaisille tuntui ainakin ennen olevan vaikeaa itsensä kehuminen. Noh, olen kehittänyt uuden ongelman - en osaa enää haukkua itseäni. 

Yritin keksiä tänään huonoja puolia ja parannettavaa itsestäni uuden kesäkohteen pomolle kirjoitettavaan esittelyyn, ja ainoa, mitä halusin panna paperille, oli se, että haluaisin puhua skandikieliä paremmin! Naurettavaa, kyllähän minussa paljon muutakin parannettavaa on kuin kielitaidottomuus. Mikä siinä sitten on, etten halua ajatella niitä? Onko niin vaikea ottaa omat huonot ominaisuutensa käsittelyyn, olenko liian ylpeä? Tässä omassa sängyssä maatessani pystyn mielessäni listaamaan useampiakin negatiivisia asioita, mutten halua kirjoittaa niitä edes tänne teidän luettavaksenne. Ehkä olisi hyvä myöntää ne itselleen ja muille, jonka jälkeen näitä asioita pystyisi ruveta korjaamaan/parantamaan. 

Aika söpö eiks jeh? Jussin brillit.

Niin, saatoitte huomata sanat uusi ja kesäkohde tuolla ylempänä. Vastaukset niistä tulivat vajaa kaksi viikkoa sitten. Sanaa uusi ei voine kohdallani käyttää, mutta kesäkohde kuitenkin. Ja kyllä, se on juurikin se sama rakas, Kreeta ja Hania. Kausi alkaa 9.huhtikuuta, cannot wait!

Blogihiljaisuus jatkukoon...

Laskiainen, ei niin turha päivä vaikka lunta dyyneiltä ei löydykkään.

Blogistaniassa hiljaista, palataan asiaan myöhemmin. 

Sillä välillä voitte käydä vilkuilemassa mamman blogia, joka tuntuu olevan huomattavasti aktiivisempi kuin omani.

(Blogiin kuvaa napsauttamalla.)