Juhannusaikaa.

Suomesta on nyt siis taas kotiuduttu takaisin Kreetalle. Lämpöä piisaa, niin ulkona kuin allekirjoittaneen kropassakin. Kavereiden kanssa vitsailin, että miten saisin itseni kipeäksi ettei ihan heti tarvitsisi palata. No, senhän hoiti sitten kroppani, se alkoi flunssalla ja vaihtui kuumeeksi. Ei oo hauskaa helteellä ei.

Lounaalla Charlotten kanssa Piazzassa.

Loma oli ja meni aivan liian nopeasti, tuntui kuin mitään ei olisi kerennyt tekemään ja olisin oikeasti halunnut myös viettää kokonaisen vuorokauden sängyn pohjalla,  nukkuen pois kaikki univelkani. Mutta, viikko on lyhyt aika ja kun ihmisten kanssa pitäisi myös viettää aikaa. Onnistuin myös addiktoimaan itseni Game of Thrones-sarjaan ja pakko sanoa että I'm in love! Suosittelen kaikille sormusten herran ystäville ja keskiajasta kiinnostuneille.

No, se isoin asia minkä tein lomalla on työhakemuksen kirjoittaminen ja sen lähettely eri osoitteisiin. Otin siis askeleen kohti seuraavaa päämäärää. Nyt vain odotellaan josko herätän kiinnostusta. Jos en... Noh, sitten jatkan vielä ainakin yhden kauden. Ensi kesäksi haluan jo Suomeen. Haluan oman asunnon jota laittaa ja haluan myös koiran asuntoon heiluttamaan häntäänsä kun palaan kotiin! Ja haluan viettää aikaa tärkeimpien ihmisten kanssa, se kai syistä se suurin. Mutta tiedättekö mitä, olen kyllä sellainen tuuliviiri ettei minun menostani paljon tiedä, ensi viikolla voi olla jo uudet ajatukset tulevaisuutta koskien... Mutta ehkä Suomi olisi kuitenkin kokeilun arvoinen paikka?

Näiden juhannussäiden myötä ei muuta kuin oikein mukavaa juhannusta kaikille! Nauttikaa minunkin puolestani.

Viikonloppu Suomessa.

 Matka alkoi kohti Oulua, yllä jotain osaa Kreikasta, alla jo kotimaassa.

 Yöttömät yöt ovat tehneet nukkumisen vaikeaksi. Matkalla kotiin bongattiin yksi kirkkaimmista sateenkaarista ikinä.

 Ystävän luo on muuttanut kesäasukkeja!

 Parasta Suomessa: luonnon vihreys ja äidin paistamat muikut!

 Reissu tähän aikaan vuodesta sisältää tietysti myös festarikeikan, alla sekalaisia kuvia Provinssirockista. 

Onneksi on vielä pari päivää jäljellä!

Eikai vaan postaustaukoa pukkaa?

Röhnötän hotellin mukavassa nojatuolissa ja olen kohta valmista kamaa lakanoiden väliin. Osa vaatteista harrastaa kuivumista ympäri hotellihuonetta, koska (tottakai) olin jättänyt niiden pesun täksi aamuksi. Laukkuja on vain ja ainoastaan kaksi, hallelujaa, plus käsimatkatavarat, joten ehkä tästä matkasta selvitään. Telkkarista tulisi Moulin Rouge, mutta enpä taida jaksaa katsoa sitä kun en kuitenkaan voi laulaa mukana kun naapurihuoneet rupeaisivat varmasti valittamaan.

Tänään meinasi tulla suru puseroon hyvästejä heittäessä ensin ystäville ja sitten perheelle. Tunsin ikävän rinnassani painavana möykkynä ja hengittäminenkin sattui. En muista kovin usein tunteneeni samanlaista fyysistä kipua, Norjasta lähtiessäni olin jollain tavalla turta, kovettanut itseni. Mieleen tuli outo, entä jos en menisikään-kysymys, mutta ei se ole minulle mikään varteenotettava vaihtoehto. Silti, kun minulle ennustettiin muutama päivä sitten, kertoi ennustus elämäni olevan teeskentelyä. Ehkä se onkin, mutta ainakin aion jatkaa teeskentelyä vielä hetken, ehkä kauemminkin, kuka tietää.

Huomenna herätyskello soittaa 4:30, johon toivottavasti havahdun. Onneksi kollega yöpyy samassa hotellissa, joten sovimme että teemme herätyssoiton viiden aikaan varmistaaksemme, että pikkusimmut ovat auenneet. Siitä alkaakin sitten reissaaminen - ensin Kööpenhaminaan, sieltä Ateenaan ja edelleen Kreetalle. Matkaan menee kuintenkin noin 12 tuntia, not too bad. Mukava nähdä tuttuja Granilta huomenissa, sen ajatteleminen piristää.

En tiedä tuleeko kämpässäni olemaan nettiä, enkä sitä millainen intro-ohjelmamme tulee olemaan, joten en osaa sanoa milloin pääsen bloggailemaan seuraavan kerran. Pikapostauksia on toivottavasti luvassa useamminkin - onhan siellä Kreetalla niin paljon ihanaa nähtävää.

Hyvää pääsiäistä!

 Rullit kuikkii! 

Keksiviikko.

Keskiviikko meni eteistä maalaillessa (ei meidän) ja pari kaljaa juodessa. Pääteltiin siinä työn ohessa, että oluen juominen on paljon mukavempaa kun se on oheistoimintaa, eikä se ole se juttu. Maalariryhmä sai myös nimen Pintakäsittelijät Piristävä Kimppa. Pitänee laajentaa toimintaa. Tästä ymmärtänette siis ihanan työasuni, kuva olisi pitänyt ottaa päästä varpaisiin ja väreillä että se olisi päässyt oikeuksiinsa... Nyt istuskellaan äidin kanssa telkkarin edessä, huomenna olisi tarkoitus suunnata Kokkolaa kohden. Loppukevennykseksi Elsus!

Voevoevoe.

Tauti hyppäsi kimppuun jostain puskan takaa, kurkku on tukossa ja toinen korva on vihoitellut, mutta muuta vikaa ei löydy. Ja minähän en luovuta! En tule viettämään lomaani makaamalla sängyn pohjalla kuumia troppeja juoden, vaikka nythän se tietysti olisi parasta kun äiti olisi vielä hoitamassa...

Kirja tuli luettua äsken loppuun, se oli hyvä, mutta voisin kuvitella että se olisi voinut olla vielä parempi mikäli kohderyhmäksi olisi oikeasti valittu aikuiset, eikä nuoret sellaiset. Nopealukuinen ja mielenkiintoinen tarina, mutta kuten sanottua, se olisi saanut upota hieman syvemmälle.

Äiti jätti minulle kasan töitä ennen kotoa lähtöään, parasta käydä niihin käsiksi nyt niin olen joskus valmiskin ja pääsen lähtemään kylälle, kuten meillä päin sanotaan. Päivän kuvituksesta löydätte lisäkseni pikkusiskoni.

April Fools Day.

Kukaan ei kuitenkaan edes yrittänyt narrata eilen. Miksi ei? Onko ihmisistä tullut tylsiä. No enpä sitä tehnyt itsekkään, joten turha valittaa.

Eilisen päivän vietin ensin kotona sohvalla makoilemalla ja sitten ystävän luona teetä juoden ja pullaa syöden, lasten kanssa touhutessa ja lopulta vielä leffaa katsoessa. Katsottiin The Help, joka oli ihan ok, luulen että kirja olisi paljon parempi, ehkäpä tuo joskus pääsee lukulistalle. Tähän perään onkin hyvä laittaa vielä parit räpsyt, jotka kummityttöni otti.

Tänään aloitin pakkailun, ensimmäinen laukku on täynnä, 14kg, eli ihan hyvältä vaikuttaa. Pakkailun jälkeen suuntasin käymään punttiksella, ja pakko sanoa että urheilu on ihan sikamälsää! Kuka jaksaa oikeasti? Noh, sauna sen jälkeen helpotti oloa ja ilta sen jälkeen on mennyt sohvalla isän ja äidin kanssa leffaa katsellessa. Nyt vielä Hunger Gamesia ja sitten unta palloon. Hyvää yötä!

Kokkolan kauhut.

Kokkolassa käyminen ja tyyppien näkeminen on aina yksi Suomen lomien kohokohdista, ja oli itsestäänselvyys, että sinne päin tulisi taas mentyä jonakin päivänä. Kun perjantai tuli, se vaikutti sopivimmalta, niin eipä muuta kuin auton kyytiin ja tyyppejä tapaamaan.

Alkuilta meni Voice of Finlandia tuijottaessa (ekaa kertaa) ja Kokkolan oma poika tuli tämänkertaisista suosikiksi samantien. Tosin Emman Veden alla-biisillä ei voi mennä kovin pahasti vikaan... Muutamat alkujuomat tuli otettua, minkä jälkeen suunnattiin Westiin ja sieltä loppuillaksi Seurahuoneelle tanssimaan. Hauska ilta, sopiva humala, maailman suolaisimmat ranet yösnägärillä ja ihanat tyypit ympärillä. Pakko vaan hymyillä. Harmittaa vaan, että olisi paljon ihmisiä, joita olisin halunnut nähdä, mutta jotka eivät olleet paikalla. Noh, aina ei voi voittaa.

Lauantaina käytiin kaupungilla vielä tyttöjen kanssa hieman shoppailemassa ja terveellisellä Subway-aamiaisella, mistä minä suuntasin kotiin päin. Ensi viikolla toivottavasti uudestaan!

Pahoittelut näistä. :D

Tukkataikurilla.

Olen varmasti aiemminkin puhunut (ainakin edellisen blogin puolella) Sarista, jolla on oma parturi-kampaamo Kokkolassa, ja jonka taitoihin luotan yli kaiken. Kärvistelin koko Granin kauden lopun kuolleiden takkujen kanssa, koska olin päättänyt että säästän tukkaani Suomeen tuloa varten.

Eilen sitten suuntasin iltasella Sarin käsittelyyn ja katsokaa miten ihanan yllätyksen sain synttäripäiväni kunniaksi! Paras kampaamokeikka ikinä! Tämä sama kuva toimii myös before-kuvana, älkää välittäkö söpön idioottimaisesta ilmeestä. :)

Kuten yläpuolella olevasta näkyy, on hiusten väri melko kellertävä (kyllä, se on peräisin kaupan purkeista) ja pisimmät osuudet rupesivat olemaan jo kuoleman partaalla.

Noh, ei muutakuin niks ja naks, ja taakse olivat jääneet sekä keltaisuus että kuolleet latvat. Kaupanpäällisiksi sain ihanan kiharakampauksen, jonka toivon kestävän pitkään... Ei muuta kuin hiuslakkaa suihkuttelemaan.

Loppuun vielä pakollinen taidekuva. Mustavalkoinen sen olla pitää! Käykää tykkäilemässä Sarin Facebook-sivusta täällä.

Päiväni kuvina.

Too early to wake up...

Aamudatailut...

...ja aamupalaa.

Meikkiarsenaali käyttöön,

ja lopputulos onkin nähtävissä.

Synttärilounas mamman kanssa Pedrinassa.

Kanaa, pippurikastiketta ja lohkorepunoita, namskis!

Uusi tuttavuus!

Moi, oon Minni.

Paluu kotiin, Käpälämäen kautta,

josta löytyi myös synttärikakkua!

Omnomnom.

Kävin reissulla parturissa, sain myös synttärikiharat.

Ja nyt makaan sängyssä itse ostamani lahjan kanssa.

Paras synttäripäivä vuosiin!