Tukkataikurilla.

Olen varmasti aiemminkin puhunut (ainakin edellisen blogin puolella) Sarista, jolla on oma parturi-kampaamo Kokkolassa, ja jonka taitoihin luotan yli kaiken. Kärvistelin koko Granin kauden lopun kuolleiden takkujen kanssa, koska olin päättänyt että säästän tukkaani Suomeen tuloa varten.

Eilen sitten suuntasin iltasella Sarin käsittelyyn ja katsokaa miten ihanan yllätyksen sain synttäripäiväni kunniaksi! Paras kampaamokeikka ikinä! Tämä sama kuva toimii myös before-kuvana, älkää välittäkö söpön idioottimaisesta ilmeestä. :)

Kuten yläpuolella olevasta näkyy, on hiusten väri melko kellertävä (kyllä, se on peräisin kaupan purkeista) ja pisimmät osuudet rupesivat olemaan jo kuoleman partaalla.

Noh, ei muutakuin niks ja naks, ja taakse olivat jääneet sekä keltaisuus että kuolleet latvat. Kaupanpäällisiksi sain ihanan kiharakampauksen, jonka toivon kestävän pitkään... Ei muuta kuin hiuslakkaa suihkuttelemaan.

Loppuun vielä pakollinen taidekuva. Mustavalkoinen sen olla pitää! Käykää tykkäilemässä Sarin Facebook-sivusta täällä.

Päiväni kuvina.

Too early to wake up...

Aamudatailut...

...ja aamupalaa.

Meikkiarsenaali käyttöön,

ja lopputulos onkin nähtävissä.

Synttärilounas mamman kanssa Pedrinassa.

Kanaa, pippurikastiketta ja lohkorepunoita, namskis!

Uusi tuttavuus!

Moi, oon Minni.

Paluu kotiin, Käpälämäen kautta,

josta löytyi myös synttärikakkua!

Omnomnom.

Kävin reissulla parturissa, sain myös synttärikiharat.

Ja nyt makaan sängyssä itse ostamani lahjan kanssa.

Paras synttäripäivä vuosiin!

Lomatunnelmia.

Voi että miten ihanaa on ollakkaan täällä. Viettää aikaa ystävien ja uuden tulokkaan kanssa. Kahvia juoden, puhuen syviä ja ei niin syviä aika kuluu joutuisasti. Aurinko paistoi koko eilisen päivän ja lumi sulaa pois hurjaa vauhtia. Meidän katolta lähtevät lumet pitävät pelottavaa ryminää sieltä alas tullessaan, ulos mentäessä saa olla varovainen ettei osu räystään alle väärään aikaan. Alas pihan portaita tarpoessani hakkaan jäisiä kohtia kantapäilläni jouduttaakseni kesän tuloa, ehkä naapurit luulevat että olen viimeinkin seonnut päästäni kun näkevät minut tamppailemassa.

Olen koko ajan väsynyt, olen nukkunut kaikkina öinä pitkät unet mutta silti tuntuu ettei se riitä. Kaiketi talvelta on jäänyt varastoon univelkoja. Tietysti tämä hiljaisuus myös auttaa, saa nukuttua niin paljon paremmin kun ei oikeasti herää mihinkään, ei naapureiden kolisteluun eikä liikenteen meluun. Sänkykin on ihanan pehmeä ja viileys, se se vasta mukavaa onkin!

Tämän päivän suunnitelmana on suunnata äidin kanssa Kokkolaan, suuntana on parturi sekä maistraatti, pitää nääs käydä kertomassa niille etten ihan oikeesti asu enää Norjassa kun eivät kirjallisena sitä tahdo uskoa. Aion myös syödä mahani täyteen ravintolassa, käydä ostamassa valkoisia sukkia (kuin tylsää hei?) ja ehkä käydä nappaamassa mukaan pullon kuohuvaakin.

Mukavaa päivää teille kaikille!

One Lovely Blog.

1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti tunnustuksen sinulle.  

2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.  

3. Lahjoita tämä award 15:lle muulle blogille/bloggaajalle. 

Ensinnäkin - tämän tunnustuksen minulle jakoi Hansi, kiitos kunniasta! 

Ja sitten niihin faktoihin:

1. Otsani on täynnä vesirokon jättämiä kraatereita. 

2. Jos haluaisin keretä vanhempieni vauhtiin perheenlisäystä ajatellessa, minun tulisi synnyttää esikoiseni... nyt (koska huomenna täytän 26-vuotta ja vanhempani olivat 25 minut saadessaan).

3. Sain eilen selville laulun, jonka osasin laulaa ruotsiksi alle viisivuotiaana. Kyseessä on kappale Vaahteramäen Eemelistä. ("Lilla jag, lilla jag, lilla söta Ida. Jag vil ha, jag vil ha, rutemos til middag...")

4. Olen koiraihminen. 

5. Ja tyypillinen oinas.

6. Pikkuvarpaan kynteni kasvavat oudosta kippuralle, muistuttavat kuulemma petolinnun kynsiä. 

7. Pienenä minulla oli simpukkakantinen aarrearkku (tietysti täynnä aarteita) sekä valkoiset pitkävartiset hansikkaat, joiden kanssa hyppäsin papan pienen, punaisen lava-Suzukin kyytiin ja lähdin kunnantalolle asioimaan fiininä leidinä. 

Ja viimekertaa kompaten, jätän haastamatta koska olen laiska ja kello on paljon. Kiitos ja hyvää yötä!

Tervetuloa Suomeen!

Kuten kuvasta voitte päätellä, sää suosi. Kotimatka sohjosäässä, ihanaa. Onneksi äiti ajoi niin ei tarvinnut ruveta heti verestämään muistoja talvikeleillä ajelusta!

Siskoakin kerkesin Oulussa onneksi pikaisesti treffaamaan, Amarillossa nimittäin, chicken pocketin verran.

Olen kerennyt jo: 

- syödä ruisleipää

- viettää aikaa Sussun ja sen muksujen kanssa ja todennut myös että itse en ole läheskään valmis sellaisia tekemään vaikka ne söpöjä onkin

- saunoa

- katsoa suomalaisia telkkariohjelmia

- nukkua omassa sängyssä kellon ympäri

Miten täällä aina onkin niin ihanaa?

Farewell LPA!

Ja taas kerran koittaa tämä aika - laukut on pakattu, hyvästit heitetty ja pian alkaakin matka kohti lentokenttää ja sieltä kohti Oulua.

Gran Canaria ei ollut ihan sitä mitä odotin ennen kauden alkua. Asia, josta olen kuitenkin iloinen, ovat ihmiset joita tapasin, joista muutamasta on tullut minulle kovin tärkeä.

Kiitos! Ilman teitä tämä olisi ollut ihan toisenlainen kokemus. 

Vikat juhlat.

Eilen juhlistettiin meidän tiimin voittoa koko firman sisäisessä kuvakilpailussa illallisen merkeissä A la Mummossa. Pihviä ja drinksua, namnam. Jos joskus eksytte kyseiseen ravintolaan, suosittelen maistamaan Skagen-nimistä leipästä, jossa on päällä jotain katkarapusörsseliä - ihan sikahyvää!

Illalliselta matka jatkui baarikierrokselle, Saloon, Irish Tavern ja lopulta Reeffiin. Oivoi, niin katkeran suloista. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana, oli kivaa päästä vikaa kertaa ulos!

Tänään olen maannut vaakasuorassa asennossa katolla, syönyt lounasta italialaisessa, pakkaillut... Hommaa vielä riittää, jotenkin tuntuu että aika loppuu kesken - sekä tila matkalaukuista. Huomenna kuitenkin jo Suomeen!

Minä ja Ansku jälkkäridrinksujen kanssa.

Hyvää mieltä.

Huomasin että Emmi oli haastanut minut listaamaan kymmenen hyvää mieltä antavaan juttuun, joten täältä pesee! 

1.Kesä - Uskokaa tai älkää, mutta sen tulon huomaa Kanariallakin. Talvi oli kylmä, mutta viime viikkoina on tarennut jo katolle palvomaan aurinkoa.

2. Tyttömäisyys - Eli tukan vääntäminen ja kääntäminen, meikkaus ja irtoripset. 

3. Perhe ja ystävät - Ne ihanat jotka tapaan taas pian! 

4. Luonnon vihreys - Olen todella kyllästynyt tähän kuivuuteen, haluan ruohoa ja kukkia ja koivumetsiä!

5.Ja ne muut värit - Kesä tulee ja sen mukana vaatekaappiin on tiensä löytänyt ihanaa minttua, vaaleanpunaisen sävyjä, oranssia... Niin ihanan piristävää talven ankean synkkyyden jälkeen. Varmaan tarkoitus ei ole pukea niitä kaikkia yhtä aikaa päälle, mutta kukapa minua tulisi kieltämään? 

6. Kreeta - Tästä olen kai jo maininnut niin monta kertaa ja tulen jatkossa höpöttäänkin, että jätän aiheen nyt käsittelemättä. 

7. Uudet paikat - Kun eksyy reitiltä, tai kun kaveri näyttää sinulle jotain, mitä et ennen ole nähnyt.

8. Suomalainen ruoka - Selitystä ei tähän tarvita. Ruikkarii, maksista, kaikkee ihanaa, mmmm.

9. Juhlat - Eräs kivoimmista jutuista työssäni on sen vaihtelevuus ja porukan yhteen kokoontuminen... Ja syy pukeutua nätisti ja vääntää naamaa hassusti. 

10. iPhone - Kyllä, this is love. Sillä saa esim. ikuistettua tälläisiä outoja juttuja. 

Tämän haasteen mukana tämä olisi pitänyt jakaa viidelle bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa. En nyt jaa, mutta kaikki jotka tunnistatte itsenne, olette tervetulleita tämän tekemään! Laittakaa linkki tulemaan tuonne kommentteihin niin voin sitten tulla vilkuilemaan!

Picnic.

Eilen vietimme pienimuotoista tiimipäivää meidän puhelintyyppien kanssa. Tosin joukosta puuttuu muutamia, osa on jo lähteny ja osa koulutuksessa Ruotsissa.

Aurinko paistoi lämpimästi, seura oli kivaa, ruoka oli hyvää (menuna Kuparipannusta lihapullia, pastasalaattia ja kanasämpylöitä, jälkiruokana suklaamuffinssi) ja ihan leikiksihän se meni lopulta. Siis oikeasti, porukka leikki ja meidän keski-ikä on on kuitenkin parinkympin paremmalla puolella. 

Töihinpaluu siestan jälkeen ei tuntunut pahalta lainkaan, tuollaisia päiviä pitäisi olla useamminkin!

Kuvassa vasemmalta: Aziz, Tia, Noora, Ansku, Sarah, Piia, Gry, Camilla, Sebastian, Emelie, Malin (joka makaa kaikkien takana), Jonas ja Olivia. 

Amadores.

Maaliskuun alkupäivinä vietettiin Lindan kanssa yhteistä vapaapäivää, mitenkäs muuten kuin aurinkoa palvomalla Amadoreksen rannalla. Aika kuluu muuten yllättävän hyvin kun saat iPhoneen asentaa kavereiden kanssa pelattavia pelejä. Nyt kun kesä on tullut Gran Canarialle, ollaan me oppaatkin tarettu jo ruveta ruskettamaan itseämme, talvella ajatuskin sai värisemään, ja illallisilla käytiin takit päällä. Tietysti Kanarialla pidempään viihtyvät voisivat mainita, ettei se kesä ihan vielä ole saapunut... Noh, siitä huolimatta olen onnistunut hommaamaan jo kunnon rusketusrajat.

Jos rannoista pitäisi täällä mainita suosikkini, voisi se hyvinkin olla Amadores kirkkaan vetensä ansiosta. Myös Anfi on kiva, mutta ainakin kauniina päivinä ihan kamalan tukossa kun porukkaa on niin valtavasti pienellä alueella. 

Vapaapäivän kruunasi ostoksilla käyminen Atlanticossa, ja sen jälkeen karnevaalit, joista näittekin jo kuvia edellisessä postauksessa. Kiire meinasi tulla kun kaupoissa tuntui löytyvän niin paljon kivoja juttuja, ja puhelinsoitto Las Palmasista pudotti meidät maan pinnalle ja käski kotiin meikkailemaan... Meikit saatiin naamaan kunnialla, mitä nyt pinkkiä levisi hieman pitkin ohimoja. Ihana kuplis bongattu ostarilta!

Vähiin käy...

Väki vähenee, pidot paranee. Vai kuinka sitä sanotaankaan?

Noh, kausi täällä lähenee loppuaan, porukka rupeaa pikkuhiljaa häipymään kotimaiden kautta kesäkohteisiin ja niin pian minäkin, koitan ennen sitä saada postailtua näitä vanhoja kuvia matkan varrelta. Nämäkin kuvat yhdistä pidoista, nimittäin Inglesin karnevaalien viimeiseltä viikonlopulta. Ja kyllä, rakastan discopallomekkoani ja ei, minua ei hävetä vaikka melkoinen pallo sen kanssa olenkin!

 Jalassa ballerinat, karnevaalien aikaan ei taksilla nimittäin liikuta.

 Fredrik ja allekirjoittanut.

 

 Yllä Linda, alla Mikko.

 Mikko teki paluun opaskouluun ja osti itselleen tuulettimen!

 Alla yksi parhaista illan aikana näkemistäni asuista.

Hauskaa, kun saaren eri osissa juhlitaan karnevaaleja eri aikoina, Las Palmasissa 3.-21.helmikuuta, täällä Maspalomasissa 25.2.-4.3. ja Gay Pride myös Maspalomasissa 7.-13.5. Päivämäärät vaihtelevat vuosittain. Harmi että pride jää väliin, mutta kyllä tuntuukin siltä että olen jo valmis vaihtamaan maisemaa.

Kalima.

Ja teille jotka mietitte mikä se kalima oikein on kuva selittämään asiaa - tämä loisto-otos on lainattu Jussilta:

Uusia kokeiluja.

Kuva ei liity tarinaan.

Sitä aina ihmetellään miksi sitä päädytään niihin samoihin paikkoihin ruokailemaan kun kaupungit ovat tulvillaan erilaisia ravintoloita. Noh, pojat saivat hyvän idean käydä tutustumassa yhteen Puerto Ricon texmex-paikkaan, jonka kanssa samanniminen ketju Suomestakin löytyy. Itse olin täysille messissä, jes, kerrankin jotain uutta!

Eihän siinä sitten, ruoka ei ollut niin kummoista, hinta ihan ok, ravintola ankea ja palvelu täysin surkeaa. Ja ne vatsanväänteet, ai ai, ne vatsanväänteet. Kyllä pisteli ja nipisti, yksityiskohtia en kuitenkaan yön ja seuraavan aamun toimista en viitsi tänne kirjoittaa. Poikain annoksissa ei ilmeisesti ollut muuta moitittavaa kuin koko, mutta omani aiheutti parin päivän töistä poissaolon.

Eilen olin vielä kuumeessa, tänään olo on ollut jo parempi, ja huomenna olisi luvassa vapaapäivä. Suunnitelmissa oli auringonpalvonta, mutta kalima on taas lennättänyt ilman täyteen hiekkaan, joten saa nähdä kuinka auringonpalvonnan kanssa käy.