sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Merellä.

Minä tiedän , kyllä minuakin ottaisi päähän seurata blogia joka ei päivity koskaan! Mutta hei, täällä ollaan taas. (Uuden koneen saan joulun aikoihin, eli siitä ei ole kyse - ainoastaan asenteesta, että haluan antaa Teille, arvoisat lukijat, jotain luettavaa.)

Tämä viikko on mennyt (paluu entiseen blogiin tapahtuu n-y-t...nyt!) yövuorossa. Meillä homma tosin toimii hieman eri tavalla, ollaan kaksi yötä töissä, kaksi vapaalla, kolme töissä, kaksi vapaalla, kaksi töissä ja kolme vapaalla. Rupesiko silmissä vilisemään? Ei se mitään, periaatteessa teemme siis kaksi viikkoa yövuoroa, jonka jälkeen vuoroon tulee taas normaali aikataulu.   


Viimeiset kaksi viikkoa töissä on tuntuneet todella rauhallisilta, en tiedä ollaanko me parempia, vai ottaako matkailijat vain nykyään enemmän itse selvää asioista. Niin tai näin, työt tuntuu kivalta tällä hetkellä.

Voisin oikeasti sanoa, että tosi naurettavaa tämä mun "lämmössä oleminen". En muista millon olisin viimeksi ollut näin valkoinen. Paitsi ehkä Norjassa kesällä yövuorojen aikaan.

Tin Lizzy, hihi!

Ja niin Norjasta puheenollen... Viime yönä puhelin pirisi toimistossa istuessa ja eräs lievästi humalainen mies tunnusti ettei se osaa olla sinkku. Olen kuulemma onnistunut pilaamaan sen. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Nauroin sitten kuitenkin eikä mieskään mitenkään pahoillaan olevan kuuloinen ollut.

Itse en myöskään osaa enää olla sinkku. Tosin se on vain positiivinen asia, uskoisin. Ulkona baareissa kulkiessa miehet eivät kiinnosta, ainoastaan juttuseurana ja kaverimielessä. (Eivätkä siis naisetkaan, ihan vain jos rupesitte sitä pohtimaan!) Tokihan niitä hyvännäköisiä tulee vilkuiltua, mutta varatut naisetkin tekevät sitä.

Gran Canarialle ei periaatteessa kuulu mitään uutta. Lehdet saivat taas jotain kirjoitettavaa Moganin kaasuräjähdyksen myötä, ja oli hellyyttävää huomata monien kavereiden huolestuneen minun hyvinvoinnistani. Näitä juttujahan sattuu ja tapahtuu jatkuvasti maailmalla matkatessa, mutta onnistun jotenkin aina olemaan paikalla, mutta kuitenkin ihan toisaalla. Esimerkiksi muutama vuosi sitten muista kun isä soitti ja kysyi huolissaan maanjäristyksestä. Olin tuolloin töissä Kreetalla ja - jälleen kerran - nukkumassa omassa sängyssäni, mitään en siis tuntenut enkä tiennyt asiasta ennen kuin pääsin alas toimistolle ja kuulin kollegoilta siitä. Englannissa asuessani pommien rakentajia jäi kiinni ihan lähikulmilla, Suomeen asti uutisiin pääsi ehkä yksi juttu, kun taas siellä lehdissä sai lukea viikottain kun pojat olivat innostuneet rakentelemaan räjähteitä. I try to keep myself out of trouble.


Nämä kuvat on otettu Twilight Cruisella, joka lähtee Puerto Ricosta auringon ollessa vielä korkealla ja palaa sataamaan kun on jo pimeää. paatilla oli myös elävää musiikkia ruotsalaisen neitokaisen toimesta ja pakko sanoa että neidillä oli todella hyvä ääni, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Merellä oli yllättävän viileää mutta onneksi viluisimmille oli varattu vilttejä mukaan. Retkellä ajettiin aina Puerto de Moganiin asti, missä käännyimme ympäri ja suuntasimme takaisin. Kuvia kameraan kertyi vaikka millä mitalla, mutta heitän tänne vain muutaman. En ole edes kerennyt muokkaamaan niitä mikä harmittaa... Mutta kun ei ole omaa konetta niin en vain yksinkertaisesti jaksa. Puerto Ricon valot näyttivät ihanilta pimeän laskeuduttua, kovin montaa hyvää kuvaa en niistä saanut, pitäisi kaiketi jaksaa tutustua kameran asetuksiin vähän enemmän... Tuossa yläpuolella olevista keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten rakas Teneriffa, eli nännisaari näin kavereiden kesken.


PS. Kaikki te, jotka bongaatte naamanne täältä blogista nyt ja jatkossa, kertokaa ihmeessä jos haluatte kuvanne pois.
No problem, I fix!

5 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Mukavaa kun kirjoittelet aina valilla Emmi!

Miten se on oppailla, millaiset tyosopimukset teilla on? Onko sopimus talveksi kerrallaan vai jatkuva tyosopimus eli mita tapahtuu, kun sesonki on ohi? vai onko siella aina sesonki.

Kyselee tietamaton Tuula ;).

Emmi kirjoitti...

Heipparallaa Tuula! Meillä toimii sillä tavalla, että aina kaudeksi tehdään sopimus kerrallaan. Sitten sen kauden aikana haetaan uusiin kohteisiin (jos siis kiinnostaa) ja sitten tehdään taas uusi sopimus. Eli mitäs me ollaan, pätkätyöläisiä? :)

Tuula kirjoitti...

Pätkätyöläisiäpä hyvinkin :).

Mervi Reykjavikista kirjoitti...

Voi kuinka ihana tunnustus; ei osaa enää olla sinkku :) sai mutkin hymyileen toi kommentti. Tossa sun Norjan miehessä on jotain hellyyttävää :)

Sä teit kyllä rohkean valinnan ja vaikuttaa myös oikeelta, ainakin vaikutat onnelliselta :) Kyllähän siipien kannattavuutta on kokeiltava sillon, kun siihen on mahdollisuutta!

Oikein mukavaa viikkoa ja nauti siitä auringon paisteesta, täällä eletään kaamoksessa, mutta toki lumesta nauttien :)

Emmi kirjoitti...

Heippa Mervi! Kiva "nähdä" suakin. :)

Ah, se karvanaama on hellyttävä. Se jo kuvitteli että minä pilkkasin sitä täällä blogissa. (Joo, se lukee tätä myös, varmaan tosi hauskaa tekstiä Google Translaten avulla. :D) Kiva nähdä sitä taas pikapuoliin...

Toivottavasti minäkin näen lunta taas pian, joulufiilistä on vaikea hakea muuten.