perjantai 20. heinäkuuta 2012

Täällä ollaan!

Olen edelleen elossa, olen täällä.

Hiljaisuus johtuu viimeisestä kuukaudesta, sinä aikana on pieni mieleni tehnyt niin paljon töitä henkilökohtaisten asioiden kanssa, etten niistä ole pystynyt puhumaan.

Ja juuri kun elämä tuntui saaneen voiton, tulee siltä elämän toiselta puolelta (ei henk.kohtaiselta) pyyhkeitä niskaan ja kaikki tuntuu alkavan alusta.

Kuinka jatkaa eteenpäin kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä?

5 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Ei aina tartte jatkaa vaan voi aloittaa uudelleen alusta. Monta kertaa. Ei niitä kertoja kukaan laske. ♥

Emmi kirjoitti...

Kiitos Tuula :)

Tiiti kirjoitti...

Itse painiskellut kanssa erinäisten asioiden kanssa ja muutamat itkut itkenyt.

Kunnes.

Tajusin, että maailma on avoin. Ja tämä on minun elämä. Voin tehdä mitä haluan. Ja mikä tuntuu parhaalta.

Emmi kirjoitti...

The world is my oyster ja niin edelleen. Yritän pitää itseni positiivisena, aina välillä se vaan tuntuu kamalan vaikealta.

Anonyymi kirjoitti...

Huomenna tasan viikko ku lähden lentään sun luokse <3

haliterkuin, Saija