Lisää kuvia Puerto de Moganista.

Puerto de Mogan - tuo eteläisen Gran Canarian helmi! Tunnelmallinen pikkukaupunki, jossa on viehättäviä rakennuksia, rönsyileviä kukkaistutuksia ja kalastusaluksia. Jos itse tulisin lomalle Gran Kanarialle, olisi tämä vaihtoehto hyvinkin vahvoilla.

Hiljaistahan Moganissa tietty on, mutta pääseehän sieltä pois vaikkapa bussilla.  Paikka onkin oivallinen juuri niille, jotka haluavat tulla rauhoittumaan ja irtautua arjesta hyvän ruoan ja rauhallisen ilmapiirin parissa.

Still trippin'

Mantelipuiden kukintaa.



Roadtrippin'

Perjantaina vietin puolipäivän vapaata, ja ihanat suomitiimin mimmit ottivat minut mukaan vuoristoretkelle, vaikka takaisin toimistolla pitikin tämän vuoksi olla jo neljään mennessä.

Auringonpaistetta, aamupalaa Moganin kylässä, ja sieltä matka jatkui edelleen vuoristoon, hullu-Piia kuskina. Hienovarainen tööttäys, mikä se on?

Nämä kuvat on napattu läheltä saaren korkeinta kohtaa, Pico de las Nievesiä, lähes kahden kilometrin korkeudessa. Ylemmän kuvan taustalla näkyy myös tulivuori Teide ja Teneriffa. (Jukan olkapään vieressä.)

Manteliherkkuja? Mukana Marjukka, Saanakaisa ja Piia.

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset...

Just another day in the office.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja kuva muutamasta sanasta enemmän kuin... en tiedä mikä. Mutta tapahtumia töissä on parin päivän aikana ollut riittävästi.

Siestan vietin katolla aurinkoa palvoen ja pyykkiä pesten, tuloksena vähän ruskettuneet sääret, punainen rinta ja omituinen valkoinen kolmio kaulalla/leuan alla. Viimeisen täällä vietettävän kuukauden tavoitteena on saada väriä pintaan, olisihan tuo noloa tulla Suomeen samanvärisenä kuin talven siellä viettäneetkin.

Vapaapäivä parhaimmillaan.

Tai kuten kollega ilmaisi - tili tuli, tili meni. 

Mutta ei, ei oikeasti. En kerennyt paljoakaan shoppaamaan kun mukana oli Vans-friikki, jonka käytökselle myyjätkin naureskelivat. Shoppailemassa kävimme Las Palmasissa El Corte Inglesissä (kahdessa erissä, hullu mies) ja muutamassa pikkuputiikissa, jonka jälkeen sain pakotettua kaverin mukaan El Miradoriin, jossa minäkin pääsin omaan elementtiini. Rakastan El Miradoria, koska siellä on aina tilaa shoppailla. Ostoskeskus on niin iso, että kaikki ihmiset onnistuvat katoamaan sen syövereihin. Tietysti asiaan vaikuttaa myös se, että me olemme yleensä liikkeellä myöhään illalla. Tähän väliin on tietysti hyvä korjata tuo käyttämäni aina-sana, sillä joulunjälkeiset alennusmyynnit meinasivat viedä minulta hengen. Never again! 

Ilta kruunautui hassun värisiin hodareihin ja aivan ihanaan jäätelöön! Minun kupissani mansikka- ja jogurttijääteloä. Mikko vetää tuollasta jotain tosigay-annosta.

 

EDIT: Jussin marmatuksesta johtuen haluan korostaa, että kyseessä EI ollut vapaapäivä - vaan ainoastaan vapaa iltapäivä. Töissähän olin aamukahdeksasta neljään saakka.