Ei niin hyvä huomen.

Kun herää yöllä itkien unesta ei tuleva päivä voi olla kovin hyvä. On ikävä äitiä.

Onneksi ei edes tarvitse yrittää nukahtaa uudelleen, siitä pitää huolen ihana lennonmyöhästyminen, vajaan tunnin päästä ollaan nimittäin Piuden kanssa jo matkalla kohti lentokenttää.

Onneksi huomiselle ei ole paljoa töitä luvassa, aamun saa viettää nukkumalla ja vasta iltapäivästä pitää suunnata asiakkaiden luo.

On the road again.

 

 

 

 

Auto alla ja ystäviä kyydissä. Reittinä Spili, Matala, Bali ja pitkät rannat Rethymnonin ja Georgiopolin välillä. Yksi hyvistä päivistä.

On ollut aavistuksen raskasta.

Otsikko poimittu Linnun blogista. Luin sen ja päätin, että näin voin kuvailla omaa vointiani. 

Askel eteenpäin, toinenkin, sitten tuntuu etteivät voimat enää riitä ja on pakko pysähtyä. 
Hitaasti hyvä tulee. 

Ystävät, kiitos heistä. Onneksi tulitte ja veitte ajatukset pois edes hetkeksi. 

I'm not asleep but I'm not awake / After the way you loved me

Päivä Gramvousalla.

 

Päivä alkoi bussimatkalla Kissamokseen ja sieltä edelleen laivalla Imeri Gramvousan saaren kautta Baloksen laguunille. Täydellinen vapaapäivä!

Olo on rentoutunut ja lievää punoitusta on huomattavissa. Jos suuntaatte Kreetalle ja haluatte ruskettua niin suosittelen!

Täällä ollaan!

Olen edelleen elossa, olen täällä.

Hiljaisuus johtuu viimeisestä kuukaudesta, sinä aikana on pieni mieleni tehnyt niin paljon töitä henkilökohtaisten asioiden kanssa, etten niistä ole pystynyt puhumaan.

Ja juuri kun elämä tuntui saaneen voiton, tulee siltä elämän toiselta puolelta (ei henk.kohtaiselta) pyyhkeitä niskaan ja kaikki tuntuu alkavan alusta.

Kuinka jatkaa eteenpäin kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä?