Tukkataikurilla.

Olen varmasti aiemminkin puhunut (ainakin edellisen blogin puolella) Sarista, jolla on oma parturi-kampaamo Kokkolassa, ja jonka taitoihin luotan yli kaiken. Kärvistelin koko Granin kauden lopun kuolleiden takkujen kanssa, koska olin päättänyt että säästän tukkaani Suomeen tuloa varten.

Eilen sitten suuntasin iltasella Sarin käsittelyyn ja katsokaa miten ihanan yllätyksen sain synttäripäiväni kunniaksi! Paras kampaamokeikka ikinä! Tämä sama kuva toimii myös before-kuvana, älkää välittäkö söpön idioottimaisesta ilmeestä. :)

Kuten yläpuolella olevasta näkyy, on hiusten väri melko kellertävä (kyllä, se on peräisin kaupan purkeista) ja pisimmät osuudet rupesivat olemaan jo kuoleman partaalla.

Noh, ei muutakuin niks ja naks, ja taakse olivat jääneet sekä keltaisuus että kuolleet latvat. Kaupanpäällisiksi sain ihanan kiharakampauksen, jonka toivon kestävän pitkään... Ei muuta kuin hiuslakkaa suihkuttelemaan.

Loppuun vielä pakollinen taidekuva. Mustavalkoinen sen olla pitää! Käykää tykkäilemässä Sarin Facebook-sivusta täällä.

Päiväni kuvina.

Too early to wake up...

Aamudatailut...

...ja aamupalaa.

Meikkiarsenaali käyttöön,

ja lopputulos onkin nähtävissä.

Synttärilounas mamman kanssa Pedrinassa.

Kanaa, pippurikastiketta ja lohkorepunoita, namskis!

Uusi tuttavuus!

Moi, oon Minni.

Paluu kotiin, Käpälämäen kautta,

josta löytyi myös synttärikakkua!

Omnomnom.

Kävin reissulla parturissa, sain myös synttärikiharat.

Ja nyt makaan sängyssä itse ostamani lahjan kanssa.

Paras synttäripäivä vuosiin!

Lomatunnelmia.

Voi että miten ihanaa on ollakkaan täällä. Viettää aikaa ystävien ja uuden tulokkaan kanssa. Kahvia juoden, puhuen syviä ja ei niin syviä aika kuluu joutuisasti. Aurinko paistoi koko eilisen päivän ja lumi sulaa pois hurjaa vauhtia. Meidän katolta lähtevät lumet pitävät pelottavaa ryminää sieltä alas tullessaan, ulos mentäessä saa olla varovainen ettei osu räystään alle väärään aikaan. Alas pihan portaita tarpoessani hakkaan jäisiä kohtia kantapäilläni jouduttaakseni kesän tuloa, ehkä naapurit luulevat että olen viimeinkin seonnut päästäni kun näkevät minut tamppailemassa.

Olen koko ajan väsynyt, olen nukkunut kaikkina öinä pitkät unet mutta silti tuntuu ettei se riitä. Kaiketi talvelta on jäänyt varastoon univelkoja. Tietysti tämä hiljaisuus myös auttaa, saa nukuttua niin paljon paremmin kun ei oikeasti herää mihinkään, ei naapureiden kolisteluun eikä liikenteen meluun. Sänkykin on ihanan pehmeä ja viileys, se se vasta mukavaa onkin!

Tämän päivän suunnitelmana on suunnata äidin kanssa Kokkolaan, suuntana on parturi sekä maistraatti, pitää nääs käydä kertomassa niille etten ihan oikeesti asu enää Norjassa kun eivät kirjallisena sitä tahdo uskoa. Aion myös syödä mahani täyteen ravintolassa, käydä ostamassa valkoisia sukkia (kuin tylsää hei?) ja ehkä käydä nappaamassa mukaan pullon kuohuvaakin.

Mukavaa päivää teille kaikille!

One Lovely Blog.

1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti tunnustuksen sinulle.  

2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.  

3. Lahjoita tämä award 15:lle muulle blogille/bloggaajalle. 

Ensinnäkin - tämän tunnustuksen minulle jakoi Hansi, kiitos kunniasta! 

Ja sitten niihin faktoihin:

1. Otsani on täynnä vesirokon jättämiä kraatereita. 

2. Jos haluaisin keretä vanhempieni vauhtiin perheenlisäystä ajatellessa, minun tulisi synnyttää esikoiseni... nyt (koska huomenna täytän 26-vuotta ja vanhempani olivat 25 minut saadessaan).

3. Sain eilen selville laulun, jonka osasin laulaa ruotsiksi alle viisivuotiaana. Kyseessä on kappale Vaahteramäen Eemelistä. ("Lilla jag, lilla jag, lilla söta Ida. Jag vil ha, jag vil ha, rutemos til middag...")

4. Olen koiraihminen. 

5. Ja tyypillinen oinas.

6. Pikkuvarpaan kynteni kasvavat oudosta kippuralle, muistuttavat kuulemma petolinnun kynsiä. 

7. Pienenä minulla oli simpukkakantinen aarrearkku (tietysti täynnä aarteita) sekä valkoiset pitkävartiset hansikkaat, joiden kanssa hyppäsin papan pienen, punaisen lava-Suzukin kyytiin ja lähdin kunnantalolle asioimaan fiininä leidinä. 

Ja viimekertaa kompaten, jätän haastamatta koska olen laiska ja kello on paljon. Kiitos ja hyvää yötä!

Tervetuloa Suomeen!

Kuten kuvasta voitte päätellä, sää suosi. Kotimatka sohjosäässä, ihanaa. Onneksi äiti ajoi niin ei tarvinnut ruveta heti verestämään muistoja talvikeleillä ajelusta!

Siskoakin kerkesin Oulussa onneksi pikaisesti treffaamaan, Amarillossa nimittäin, chicken pocketin verran.

Olen kerennyt jo: 

- syödä ruisleipää

- viettää aikaa Sussun ja sen muksujen kanssa ja todennut myös että itse en ole läheskään valmis sellaisia tekemään vaikka ne söpöjä onkin

- saunoa

- katsoa suomalaisia telkkariohjelmia

- nukkua omassa sängyssä kellon ympäri

Miten täällä aina onkin niin ihanaa?