What can I say at this point?

Tuttuja maisemia varmasti teillekkin.

Tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa välitilassa tällä hetkellä. En tunne kuuluvani minnekään. Järki sanoo, mitä minun kuuluu tehdä, sydän vetää moneen eri suuntaan.

Missä ovat leivänmurut joiden kuuluisi johdattaa minut sille oikealle tielle?

Norjan "koti" tuntui tutulta ja turvalliselta, mutta samalla myös hieman luotaantyöntävältä. Asiat olivat samalla tavalla kuin ennenkin. Huonekalut ja sisustusjutut olivat ne tutut, minun valitsemani, mutta ne pienet asiat jotka tekivät siitä myös minun kotini, olivat poissa. Confusion on sana joka kuvasi hyvin mielentilaani siellä ja nyt taas etelässä takaisin ollessa.

Back in Drammen.

Eilen saavuin siis Norjaan, väsyneenä kuin mikäkin. Nousin ylös viideltä illalla, menin töihin ja viideltä aamulla kollega tuli tekemään pari tuntia puolestani ja pääsin lähtemään kohti kenttää. Sandefjordiin menevä lento oli täynnä, mutta onneksi minulla oli taskussa stand-by-lippu Ryggen kentälle, joka lähti vain parikymmentä minuuttia myöhemmin.

Ei pitäisi valittaa, mutta on se niin hemmetin vaikeaa tulla sieltä Drammeniin kun pitää Oslon kautta kiertää, varsinkin kun on ollut hereillä tuossa vaiheessa jo yli kaksikymmentä tuntia. (Tosin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Suomeen porukoiden luo matkustaessa, siitä syystä olen tälläkin hetkellä täällä enkä kotonakotona.) Jos saa muuten kehua, niin oli älyttömän mukavaa henkilökuntaa Iberwoldin koneessa, en olekkaan matkustanut niiden kyydissä vuosikausiin.

Norjassa olen kerennyt jo rentoutua, nukuin pätkissä viime yön ja vaikka aamulla en olisi halunnut nousta ylös, niin tein sen pakosta, että saan rytmin vaihdettua normaaliin, enkä tuhlaa kallisarvoisia hetkiä täällä ollessani nukkumiseen. Mutta voi miten ihanalta oma sänky tuntuikaan taas pitkästä aikaa!

Käytiin kierros kaupungilla ja löysin itselleni ale-vaatteita ja muutaman joululahjankin. Mäkkäristä löysin tuplajuustohampurilaisen, mistä johtuu että sitä ei saa Espanjasta? Muut hampparit kyllä on mutta ei sitä rakastamaani tuplista...

Tässä olen jo kerennyt pohtimaan, mitä kaikkea Norjassa ikävöin:
1. norjalaista selvfølgelig
2. puhdasta vesijohtovettä: sen makua, sitä miten puhtaaksi tulee suihkussa ja sitä miten ihanaa pyykki on pesun jälkeen
3. asuntoamme (nykyisin vain norjalaisen) Drammenissa + huonekaluja ja sisustusjuttuja, jotka olen itse valinnut
4. vuodenaikoja
5. maitoa ja maitotuotteita, etelässä en koskaan juo maitoa paljaaltaan
6. muita ruokajuttuja, mm. Trollbrus, alakerran Fuji Sushi-ravintola sekä norjalaisen tulisia chicken wingsejä, kaupan valikoimaa (erityisesti leikkeleitä ja lihatiskiä), norjalaista lohta sekä Grandiosan jauheliha-sipulipizzaa
8. edellistä työpaikkaani ja työtovereita

Listaa voisi varmaan jatkaa pidempäänkin, mutta nyt tähän hätään nämä ovat ensimmäiset asiat jotka tulevat mieleen.

Nyt on aika ottaa pieni siesta, illalla ehkä kierros kaupungilla jos jaksetaan.

PS. Drammenissa ei ole lunta, toisaalta se ei haittaa koska nyt pääsen kokemaan syksyn. Keväällä Suomeen mennessä on varmasti korkeat nietokset joka puolella.

I'm ready to go...

Vikaa yötä töissä pitkään aikaan. Väsy painaa päälle, nukuin huonosti matkastressin johdosta.
Kyllä, matkastressin.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että tämä tyttö hyppää pian lentokoneeseen ja hurauttaa Norjaan minilomalle! Jesjesjes, happyhappyhappy...
En voi vieläkään kuvitella että pian pääsen taas tuntemaan sen oikean skandinaavisen kylmyyden ja vaakasuorassa tulevan vesisateen kasvoillani. Onneksi on pipo ja nahkatakki matkassa, muuten voisi tulla paleltumiskuolema. 

Pakkaaminen tuntuu olevan vielä ihan kesken ja minä lähden suoraan töistä kentälle aamuviiden jälkeen, luultavasti puolet kamoista jäävät siis tänne. Noh, sitä mitä sieltä ei saa en sitten tarvitsekkaan. Suunnitelmissa on, noh, rentoutuminen, herkuttelu ja yhden tärkeimmän ihmisen kanssa oleminen. Jännittävää nähdä minkälainen viikonlopusta oikein tulee.

El Muelle-ostoskeskus Las Palmasissa.

Gran Canarian lippu.

Joulukuun alkua on varmaan pakko kommentoida jotenkin kun kaikki muutkin niin tekevät:
Se tuli, ja tuntuu oudolta että se on jo täällä.
Ostin kaupasta suklaakalenterin ja joulutähden. Loput kämppään asetelluista koristeista olivat siellä valmiiksi, mitään kauheita summia en siis sisustukseen rupea upottamaan.

Joululahjaostoksillekkin pääsin jo ensimmäistä kertaa keskiviikkona, sieltä löytyi kummitytölle ja tämän tuoreelle pikkusiskolle jotain kivaa. Mutta nyt kun muistaisi kelle kaikille muille pitää lahjoja hankkia..? Ja vielä parempi kysymys: mitä hankkia niille harvoille valituille? Hyviä lahjaideoita otetaan vastaan alapuolella olevassa kommenttiboksissa!

Playa de las Canteras - vähän erilaiset joulumaisemat täällä meillä. ;)

Näistä tunnelmista, mukavaa viikonloppua Teille kaikille! Minä palailen asiaan kunhan lomaltani palailen, tai ehkä jo siellä ollessa mikäli siltä tuntuu. 

Merellä.

Minä tiedän , kyllä minuakin ottaisi päähän seurata blogia joka ei päivity koskaan! Mutta hei, täällä ollaan taas. (Uuden koneen saan joulun aikoihin, eli siitä ei ole kyse - ainoastaan asenteesta, että haluan antaa Teille, arvoisat lukijat, jotain luettavaa.)

Tämä viikko on mennyt (paluu entiseen blogiin tapahtuu n-y-t...nyt!) yövuorossa. Meillä homma tosin toimii hieman eri tavalla, ollaan kaksi yötä töissä, kaksi vapaalla, kolme töissä, kaksi vapaalla, kaksi töissä ja kolme vapaalla. Rupesiko silmissä vilisemään? Ei se mitään, periaatteessa teemme siis kaksi viikkoa yövuoroa, jonka jälkeen vuoroon tulee taas normaali aikataulu.   

Viimeiset kaksi viikkoa töissä on tuntuneet todella rauhallisilta, en tiedä ollaanko me parempia, vai ottaako matkailijat vain nykyään enemmän itse selvää asioista. Niin tai näin, työt tuntuu kivalta tällä hetkellä.

Voisin oikeasti sanoa, että tosi naurettavaa tämä mun "lämmössä oleminen". En muista millon olisin viimeksi ollut näin valkoinen. Paitsi ehkä Norjassa kesällä yövuorojen aikaan.

Tin Lizzy, hihi!

Ja niin Norjasta puheenollen... Viime yönä puhelin pirisi toimistossa istuessa ja eräs lievästi humalainen mies tunnusti ettei se osaa olla sinkku. Olen kuulemma onnistunut pilaamaan sen. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Nauroin sitten kuitenkin eikä mieskään mitenkään pahoillaan olevan kuuloinen ollut.

Itse en myöskään osaa enää olla sinkku. Tosin se on vain positiivinen asia, uskoisin. Ulkona baareissa kulkiessa miehet eivät kiinnosta, ainoastaan juttuseurana ja kaverimielessä. (Eivätkä siis naisetkaan, ihan vain jos rupesitte sitä pohtimaan!) Tokihan niitä hyvännäköisiä tulee vilkuiltua, mutta varatut naisetkin tekevät sitä.

Gran Canarialle ei periaatteessa kuulu mitään uutta. Lehdet saivat taas jotain kirjoitettavaa Moganin kaasuräjähdyksen myötä, ja oli hellyyttävää huomata monien kavereiden huolestuneen minun hyvinvoinnistani. Näitä juttujahan sattuu ja tapahtuu jatkuvasti maailmalla matkatessa, mutta onnistun jotenkin aina olemaan paikalla, mutta kuitenkin ihan toisaalla. Esimerkiksi muutama vuosi sitten muista kun isä soitti ja kysyi huolissaan maanjäristyksestä. Olin tuolloin töissä Kreetalla ja - jälleen kerran - nukkumassa omassa sängyssäni, mitään en siis tuntenut enkä tiennyt asiasta ennen kuin pääsin alas toimistolle ja kuulin kollegoilta siitä. Englannissa asuessani pommien rakentajia jäi kiinni ihan lähikulmilla, Suomeen asti uutisiin pääsi ehkä yksi juttu, kun taas siellä lehdissä sai lukea viikottain kun pojat olivat innostuneet rakentelemaan räjähteitä. I try to keep myself out of trouble.

Nämä kuvat on otettu Twilight Cruisella, joka lähtee Puerto Ricosta auringon ollessa vielä korkealla ja palaa sataamaan kun on jo pimeää. paatilla oli myös elävää musiikkia ruotsalaisen neitokaisen toimesta ja pakko sanoa että neidillä oli todella hyvä ääni, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Merellä oli yllättävän viileää mutta onneksi viluisimmille oli varattu vilttejä mukaan. Retkellä ajettiin aina Puerto de Moganiin asti, missä käännyimme ympäri ja suuntasimme takaisin. Kuvia kameraan kertyi vaikka millä mitalla, mutta heitän tänne vain muutaman. En ole edes kerennyt muokkaamaan niitä mikä harmittaa... Mutta kun ei ole omaa konetta niin en vain yksinkertaisesti jaksa. Puerto Ricon valot näyttivät ihanilta pimeän laskeuduttua, kovin montaa hyvää kuvaa en niistä saanut, pitäisi kaiketi jaksaa tutustua kameran asetuksiin vähän enemmän... Tuossa yläpuolella olevista keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten rakas Teneriffa, eli nännisaari näin kavereiden kesken.

PS. Kaikki te, jotka bongaatte naamanne täältä blogista nyt ja jatkossa, kertokaa ihmeessä jos haluatte kuvanne pois.
No problem, I fix!

Häkkiin suljettu eläin.

Otsikko kuvaa hyvin elämääni ilman tietokonetta. En saa kuvia kamerasta minnekkään, en muokattua niitä, enkä täten kirjoiteltua blogiakaan kovin aktiivisesti. Pitää koittaa saada asiaan muutos pian!

Tämä päivä oli yksi rankimmista pitkään aikaan, nk. tappovuoro, kahdeksasta neljään. Aivokapasiteetti oli loppua parikin kertaa, mutta onneksi onnistuin pelastamaan tilanteen hienojen muistiinpanojeni ansiosta. (On varmaan pakko ottaa niistä kuva joskus jotta voin esitellä omaa järjestelmällisyyttäni.) Nyt pitäisi osata lähteä kotiin rentoutumaan, mutta en vain kykene. Kämppikselle jätin aamulla viestin vessan peilin eteen:

TÄNÄÄN ON SIIVOUS- & PYYKKIPÄIVÄ

PYYKKIAINETTA LÖYDÄT KEITTIÖNI NURKASTA,

LATTIA- JA VESSANPESUAINETTA KEITTIÖN ALTAAN ALAPUOLELTA.

TERVEISIN, EMMI

Varasin lentolipun Norjasta Gran Canarialle. Syynä on haave pitkästä viikonlopusta kylmässä Pohjolassa.
Menolippu on vielä haussa. Toivon, toivon, toivon, että se ilmestyy jostain.