Jotenkin takaraivossa on kolkutellut jotain tulee vielä tapahtumaan, enkä pääse lähtemään. Ja jotenkin kuvittelin että minut olisi unohdettu. Älkää kysykö miksi, stressaan vaan ihan suotta. Mutta toisaalta, en muista koskaan jännittäneeni niin paljon kuin tein ensin haastattelussa ja myöhemmin opaskoulussa sillon ekalla kierroksella. Ehkä se on se unelmaduunin tuoma paine.
Kirjettä lukiessani tulin hirveän inspiroituneeksi, haluan tehdä työni viimeisen päälle, olla positiivinen työtoveri ja hyvä asiakaspalvelija. Toivottavasti se kestää. Uskon kauden olevan hyvin erilainen kuin viimeksi Kanarialla viettämäni, silloin olin vielä nuori ja sinkku. Nythän olen seminuori ja (semi)sinkku.
Torstaina sähköpostiin putkahti myös jotain muuta.
Keskiviikkona 21.syyskuuta, kello yhdeksän aamulla, jätän Norjan taakseni lopullisesti.
2 kommenttia:
Jee, ihanaa että lähtö varmistui :) Vaikkei mikään hirveesti ois voinut enää mennä vikaan, muistan elävästi omat pelot siitä että jotain kuitenkin tapahtuu eikä pääsekkään elämässä eteenpäin.
Voin kuvitella että susta tulee varmaan just se kaikkien matkailijoiden suosikkiopas :)
No todellakin tulee! Paitsi että istun toimistossa niin että ne kuulee vaan mun ihanan heleän äänen puhelimessa...
Lähetä kommentti