Nyt ollaan taas hetken verran lähempänä lähtöä. Vietin eilen viimeisen yön töissä, aamulla pakkasin kamat kaapista laukkuun ja sanoin heipat, tulin kotiin, nukuin, heräsin ja nukuin vähän lisää. Nyt onkin rytmi jo käännetty normaaliksi. Olen siis valmis toisenlaiseen arkeen.
Heräsin miehen sängyssä pyörimiseen ja omituiseen vikinää muistuttavaan ääneen, silittelin hetken toista varovasti etten herättäisi, ja hetken kuluttua se lopetti. Painajaisia kenties. Jätin sen nukkumaan kun itse hiivin läppäri kainalossa keittiöön kahvin keittoon.
Nyt mielessä pyörivät kaikki muuttoon liittyvät asiat, jotka pitäisi hoitaa. Innostus niiden suhteen on nollassa, mutta onhan tässä vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti